Valaan mitoissa

Aina mahakuvia otettaessa olen ollut sitä mieltä, että mahani on jo valtavan iso ja näyttää kuvissa vielä hurjan paljon isommalta. Esimerkiksi molemmissa tämän postauksen kuvissa. Ja entäs sitten tällä retkellä napatut lähikuvat, mahani oli mielestäni jättimäinen.

Mutta voi pojat, miten repesin tänään nähdessäni uusimmat otokset paisuneesta muodostani! Olin suunnitellut istuskelevani viehkeästi lampaantaljalla päällystetyllä tuolilla, tuijottavani eteerisesti kaukaisuuteen pyöristyneen mahani kanssa. Vielä mitä. Kuvissa tuolilla jökötti suoraan Atlantista nostettu valas. En enää ihmettele hiukkaakaan, missä raskauden aikana keräämäni 15 lisäkiloa ovat. Siinä ne röhnöttävät kanssani lampaantaljan päällä tyytyväisinä elämäänsä.

Koska ylläni ei valaskuvissa ole muuta kuin valkeat pitsistringit, joudutte tyytymään erittäin muokattuun todistusaineistoon. Mustavalkoinen kuvahan ei ikinä ole porno vaan ainoastaan taiteellinen ja tiukat sumennokset viimeistelevät taidekuvaefektin.

Siinä se valas nyt rötköttää koko komeudessaan.

J kutsui minua joskus oselotiksi, mikä hämmensi minua aavistuksen, koska sotkin kyseisen suloisen kissaeläimen kaskelottiin. No, nyt en yhtään hämmästelisi sitä kaskelottiakaan.

 

 

Valasmaisesta olomuodostaan riemastui Paula, joka ihmettelee kuinka helposti sitä tottuu omaan peilikuvaansa niin, ettei juuri eroa entiseen huomaakaan.