Opiskelua

Joskus aikoinaan ohimennen täällä Lilyssä bongasin jonkun hehkuttavan Courseraa, ja siitä lähtien se on kummitellut mielessäni. Kyseessä on siis sivusto, johon on kerätty eri yliopistojen online-kursseja ihan kenen tahansa maksutta opiskeltavaksi. Kursseja löytyy laidasta laitaan, taiteista tieteisiin. Joissain kursseissa on tiukat deadlinet, joissain väljemmät, kursseja on eripituisia ja eritasoisia, ja kurssien suorittamiseen on erilaisia vaatimuksia. Kurssin tarpeeksi hyvin suorittamalla siitä ilmeisesti saa jonkinlaisen todistuksenkin.

Koska olen innokas oppimaan uutta ja koska olisi kiva, etteivät aivot äitiysloman aikana ihan kokonaan rappeutuisi, ja koska määräaikainen työsopparini loppuu vanhempainvapaan aikana mutta CV:hen olisi mukava saada jotain muutakin kuin pelkkää kotona löllimistä, ajattelin poimia muutaman kurssin suoritettavakseni, kun aikaakin kerran on enemmän kuin tarpeeksi. Ensimmäiset kurssit valitsin lähinnä oman mielenkiinnon pohjalta, en niinkään ammattitaidon kehittäminen mielessäni. Aloitin helponoloisella ravitsemustieteen kurssilla Pittsburghin yliopistosta mutta pian otin sen rinnalle myös haastavamman urheilufysiologian kurssin Melbournen yliopistosta. (Postauksen kuva on jälkimmäisen videoluennosta.) Kumpikin kurssi on vielä kesken, joten nähtäväksi jää nuo todistusasiat, mutta mielenkiintoista ja hyödyllistäkin ajanvietettä tämä pänttäys ainakin on. Seuraavaksi voisin opiskella vaikka jotain tekoälyjuttuja tai nanoteknologiaa tai lääketiedettä tai taidehistoriaa tai…

Suosittelen Courseraan tutustumista lämpimästi kaikille uteliaille ja opinhaluisille, mutta varoituksen sana: tähän jää koukkuun!

Uuden oppimisesta intoilee Paula, joka suoritti fysiologian kurssin kaksi ensimmäistä viikkoa parissa päivässä.