A Beautiful Body
Törmäsin sattumalta tähän haasteeseen ja ajattelin jakaa sen niin teille kuin itsellenikin muistutukseksi synnytyksen jälkeistä aikaa varten. Ehkäpä tästä tulee blogimaailman uusi naku totuus?
Itse olen aina ollut enemmän kuin tyytyväinen omaan vartalooni. Olen timmi, sopusuhtainen, sopivan pituinen ja painoinen, minulla on kivat tissit ja täydellinen pylly. Tai näin asiat olivat ennen raskautta. Pohdin täällä raskauden aikaisia vartalonmuutoksia, mutten ole uhrannut juurikaan ajatuksia sille, miltä vartaloni raskauden jälkeen mahtaa näyttää. No joo, tissit luultavasti kasvavat vielä imetyksen myötä, löysää nahkaa jää ehkäpä sinne sun tänne ennen kuin pääsen taas kunnolla urheilemaan. Kenties mahani pömpöttää hetken aikaa eikä peba ole enää ihan yhtä timmi.
Kunnes aloitan jälleen normaalit liikuntaharrastukseni.
Vaan entä jos se ei menekään niin? Raskausarpipömppömahoja katsellessani pelkään saavani itsekin sellaisen (vaikka toistaiseksi ei mahassani yhtään raskausarpea olekaan ja neuvolantädit kehuvat kilpaa, kuinka vatsanahan ja vauvan välissä ei ole mitään ylimääräistä), pelkään ennen niin terhakoiden tissieni roikkuvan kohta navassa asti, löysyyden jäävän pysyväksi olotilaksi. Tiedän – on kauhean pinnallista etukäteen pohtia tällaisia entä jos -kauhuskenaarioita, kun monelle naiselle pahimmat uhkakuvani ovat täyttä todellisuutta. On väärin puhua puoliksi vitsillä mahdollisista vartalonmuutoksista ajatellen kuitenkin samalla, että eihän mulle nyt oikeasti näin käy mutta leikitellään nyt hetki tällä ajatuksella. Kun samalla on näitä upeita, rohkeita naisia, jotka ylpeinä kantavat vartaloaan näistä muutoksista huolimatta. Ehkä hekin joskus ajattelivat, että eihän nyt mulle sellaisia.
Synnytyksen jälkeen haluan palata tähän postaukseen ja tarttua haasteeseen, kävi kropalleni sitten mitä tahansa. Jos olen timmi ja siloinen oma itseni, toivon, ettei se kenenkään mielestä latista haasteen ideaa realististen naisvartaloiden tuomisesta julkisuuteen – lupaan silloin olla kiitollinen geeneistäni, nuoruudestani ja hyvästä tuuristani. Jos koen pahasti rupsahtaneeni, lupaan kertoa sen rehellisesti ja iloita äitiydestäni sen tuomista muutoksista huolimatta. Jokainen arpi, poimu ja suonikohju kertokoot ylpeinä tarinaa siitä, kuinka minä kannoin sisälläni pientä ihmistä ja lopulta kovalla työllä puskin sen ulos tämän maailman ihmeitä tutkailemaan.
Synnytyksen jälkeiseen vartaloonsa tutustumista toistaiseksi enimmäkseen uteliaana odottaa Paula, joka toivoisi ainakin mahtuvansa vielä lempivaatteisiinsa.