Etninen häävieras

En tykkää päättömistä asukuvista, mutta sokaiseva aurinko väänsi naamani sellaiselle rutulle, että jouduin suorittamaan pieniä sensurointitoimenpiteitä. Vähiten kamala naama sai jäädä paikoilleen kuitenkin, ettei aivan kasvottomaksi menisi touhu.

Asun etnisyys syntyy lähinnä mekon kuosista, sitä korostamaan iskin käteeni mojovan rannekorun ja nilkkaan ketjun. Mekon etuhelma meinasi tehdä tepposet kasvaneen mahan kanssa, se nimittäin nousi melkoisen ylös verrattuna edelliseen käyttökertaan. No, mustat pyöräilyshortsit alle, niin vilautteluvaara on eliminoitu (toisin kuin eräällä rouvashenkilöllä, joka tuulisella kirkon edustalla käveli melkoisen matkan esittelen sukkahousujensa haarakiilaa juhlakansalle, ou nou).

Häät olivat serkkupoikani ja pitivät sisällään hyvää ruokaa, leppoisaa tunnelmaa sekä maailman jäätävimmän hevosenpäisen morsiamen ryöstäjän. Me väsyneet vanhukset lähdimme ennen häätanssia kotia kohti, johan siinä ehti häähumusta nauttia riittämiin.

Vielä ovat edessä toiset häät tänä kesänä, kolme ja puoli viikkoa ennen laskettua aikaa. Avioon astuu J:n bestman, joten mielellämme emme kyseisiä kestejä missaisi. Toivottavasti mini-ihminen siis ei aiheuta mitään yllätyksiä!

 

 

Isompaa kuvakokoa viimeisimmissä postauksissa on testaillut Paula, joka vaakakuvien kohdalla nyökyttelee tyytyväisenä mutta pystykuvien kanssa hiukan arpoo.