Hääpukupäivä

Tänään ilmeisesti vietetään jonkin sortin hääpukupäivää, joten muistellaanpa tälläkin tontilla vähän parin vuoden takaisia kestejämme. Kuvat nappasin facebookistani, kun tässä olohuoneen kämäkoneella päikkärivauva sylissä datailen, joten niiden laatu on mitä on.

Hääkampaus made by äiti, naama au naturel kuten aina, kimppu lähikukkakaupasta mätsäämään pöytäkoristeiksi kerättyihin auringonkukkiin, rannekoru J:n antama, hääsateenvarjo ulkovihkimistä varten Stockalta ja se mekko pitkään himoittu, vuosi ennen häitä tilattu All Saintsin laskuvarjomekko. Sopivan rentoa ja luonnollista meille.

Vihkiseremonia suoritettiin rippipappini (joka myöhemmin myös Jipon kastepappina kunnostautui) toimesta Bodomjärven rantakalliolla (ei siellä murhapaikalla kuitenkaan), juhlia jatkettiin lahden toisella puolen vanhan navetan vintillä. Hääpari souti järven yli juhlapaikalle satapäisen hääväen vilkuttaessa rannalta. Juhlissa syötiin, kuunneltiin lauluesityksiä, leikittiin ja tanssittiin melko perinteisen kaavan mukaan mutta kuitenkin ihan meidän näköisesti. Häät saivat jälkikäteen paljon kehuja lämminhenkisyydestään – helppoon ja mukavaan yhdessäoloon tähtäsimmekin.

Tässä vielä mekko kokonaisuudessaan tanssin pyörteissä kuvattuna. Kenkinä vuorottelivat Vagabondin korkkarit ja gladiaattorisandaalit, saatoinpa paljain jaloinkin hipata jossain vaiheessa.

Ja mikäpä meidän häissämme poikkesi muista? Morsiamen ulkomuotoon kului vähemmän rahaa kuin sulhasen, vaikka pukuja inhoava J:kin oli sonnustautunut rennosti pellavahousuihin ja liiviin (mutta se oli kallis Tiger of Swedenin liivi, jonka patistin säästäväisen mieheni ostamaan). Molemmat selvisivät luultavasti tavanomaista vähemmällä. Minulla ei ollut kaasoa, sen sijaan pyysin eri kaveriporukoitani keksimään jotain pientä ohjelmaa. Teimme tosi paljon järkkäilyjä itse, vielä hääaamuna järkkäilimme vanhempieni kanssa pellolta poimittuja auringonkukkia pöytiin. Vihkiminen oli ulkona mutta kirkollinen seremonia. Häät olivat syyskuun alussa. Viina ei juurikaan virrannut, meidän puolesta tarjottiin vain onnitteluskumppa ja loppu oli omakustanteista. Juhla oli iso mutta intiimi – yhdistelmä, joka harvoin onnistuu.

Ihan parhaat häät.