Hyvä Suomi, hyvä Saturday Fight Fever

Eilen vei Suomi jääkiekon olympiapronssin ja se on hieno juttu se, vaikka jenkkejä taisikin hävityn välierän jälkeen kiinnostaa kuin kilo shaibaa. Tai en tiedä, kuinka kova tuo peli loppujen lopuksi oli, kun itse seurailin vain tulostaulua. Samaan aikaan käynnissä oli nimittäin Helsinki Roller Derbyn kotitiimiturnaus, jossa itse en vielä päässyt luistimille nousemaan mutta Jipon kanssa kuuluimme katsomossa team SFFeepraan ja fanitimme siis ex-jengini Saturday Fight Feverin diskopalloja sekä mustavalkoisia raitapaitoja, joita myös tuomareiksi kutsutaan ja joihin J:kin lukeutuu. Ja diskoilijathan kultaisen luistimen jälleen ansaitusti veivät voittaen ensin toisen kotitiimin, Hurtta Lottien, sotakoirat ja sen jälkeen vierailijat Jyväskylän ja Kotka-Haminan riveistä. Jee! Mulla on kyllä pienoinen identiteettikriisi edessä, jos joskus päädyn sijoitettavaksi johonkin toiseen kotijoukkueeseen.

Mutta jellonien ja derbyn lisäksi mun oli tarkoitus hehkuttaa vielä muitakin suomalaisia olympiamitalisteja – hienosti! Suomalainen hiihto ei ole Lahden MM-kisojen jälkeen oikein ollut entisellään minun silmissäni mutta nyt! Viestihopeaa! Ja parisprinttihopeaa! Ja -kultaa! Ja pari neljättä sijaakin, hyvähyvä. Ja Enni Rukajärvi! Kisat ovat olleet telkkarissa pyörimässä jatkuvalla syötöllä mutta näistä kaikista hienoista saavutuksista kunnolla näin vain tuon naisten parisprintin ja leijonien puolivälierän. Hmm ja näköjään joitakin ihan sööttejä kanadalaisia juhlimassa kiekkokultaa. Ei pysty enää samanlaisella innolla penkkiurheilemaan kuin joskus nuorempana, jolloin muunmuassa joistain lätkän mm-kisoista katsoin jokaikisen matsin. Joku Norja-Kazakstan muistaakseni oli huimaa katseltavaa. Joku siinä penkkiurheilussa kuitenkin viehättää, joten kyllähän tässä jo seuraavia kisoja odotellaan.

Esimerkiksi ensi lauantain Suomi-Ruotsi-maaottelua lajina ylläriylläri roller derby. Tuu sääkin!