Ihan oikea tyyppi

Neljän ja puolen kuukauden ikäinen Jippo alkaa olla jo ihan selvästi oma persoonansa. Utelias, kärsimätön, päättäväinen, helposti turhautuva, äkkipikainen, riehakas virnistelijä. Hmmm, kuulostaa jotenkin tutulta…

Eteenpäin olisi kova hinku, mutta toistaiseksi liike suuntautuu joko oman navan ympäri tai taaksepäin, mikä tietysti on ihan hirmuisen harmittava juttu, jos edessä olisi kiva rapiseva sanomalehti. Eilen poitsu lehteä tavoitellessaan peruutti reilun metrin verran tuolin alle, missä huomio suuntautuikin sitten kiiltävään, metalliseen tuolinjalkaan. Kädellä siitä sai mukavan otteen mutta suutuntumaa tavoitellessa kopsahtikin ensimmäisenä otsa. Ja taas. Ja vieläkin. Sekös taas kiukutti, ei auttanut kuin peruuttaa lisää. Mutta kas kun se tuolinjalka oli edelleen tiukasti kädessä, niin sehän seurasi mukana. Siihen otsaan. Tässä vaiheessa hellämielinen äiti haki malttamattoman poikansa syliin, jossa olikin sitten mukava kynsiä isältä silmiä päästä.

Miten mulla on sellainen haisu, että tän tyypin kanssa tulee vielä olemaan melkoisen vauhdikkaat oltavat.