Ihana uusi arki

Unikoulua – tai ehkä tässä vaiheessa jo uudenlaisia unitottumuksia – on takana ehkä kolmisen viikkoa ja elämä tuntuu tosi hyvältä. Ollaan löydetty selvästi Jipollekin mieluinen iltarutiini eikä tyyppi enää protestoi sänkyyn laittamista, parhaina iltoina nukahtaminen on vaatinut alle minuutin itkeskelyä ja pahimpinakin itku kestää korkeintaan kymmenisen minuuttia. Sekin varmaan johtuu eniten kuumuudesta, meidän kämppä on pysynyt tosi miellyttävänä tähän asti mutta nämä kolmeakymppiä hipovat helteet alkavat olla vähän liikaa jo tällekin. Minä olen nauttinut uudesta vapaudestani uppoutumalla kirjaan tunniksi tai pariksi ennen nukahtamista sievään makuusoppeemme, jota ei enää täytä pinnasänky. Yöllä poika saattaa heräillä kerran-pari mutta nukahtaa yleensä pian itsekseen, kuumimpina öinä vesihuikka saattaa olla tarpeen.

Aamuimetys on siirtynyt kuuden tienoille, minkä jälkeen torkumme vielä vieretysten Jipsulin isossa sängyssä kasin paikkeille ja heräämme hyväntuulisina uuteen päivään. Imetän enää kolmesti päivässä, aamun lisäksi päivällisen ja iltapuuron jälkeen, joten voin pukeutua koko päiväksi mekkoon tarvitsematta välittää siitä, miten sen kanssa imetetään. Liekö syynä vähentyneet imetyshormonit vai lisääntynyt uni mutta tuntuu myös kuin olisin saanut oman itseni takaisin. Minä olen vihdoinkin taas minä ja Jippo on oma persoonansa eikä minun jatkeeni (vaikka kovin kiinni minussa vielä tuppaa olemaankin).

Nyt pieni unipulla kiskoo päikkäreitä pihalla, kohta lähdemme pariksi päiväksi vanhempieni hoiviin maalle ihan kaksin ja ahkera työläinen J jää tänne kotimieheksi. Rentoutumista tiedossa kaikille, siis. (Paitsi jos Jippo ei osaa nukkua vieraassa paikassa yhtä hyvin kuin kotona mutta ei mietitä sitä nyt.)

Elämä on aika hyvä just nyt.