Ja niin kului kuukausi

Joudun nykyään postailemaan tylsiä kuvattomia juttuja, kun ei haluta Jiposta kuvia julkisuuteen eikä mitään muuta tule nykyään kuvattua. Päivän asutkin pitävät sisällään joko samat iänikuiset rentoiluvaatteet tai harkitumpiin kokonaisuuksiin sonnustautuessa kruunautuvat kantoliinalla. Se siitä jes saan mun vaatekaapin takaisin -hypetyksestä. Ehkä joskus puolen vuoden päästä pääsen jonnekin ilman vauvaa tai se viihtyy vaunuissa eikä tarvitse tissiä vartin välein, niin että asua ei tarvitse valita imetyksen ehdoilla. Ja silloin ehkä voisin jo mahtua vanhoihin vaatteisiinikin.

Mutta eihän tässä pitänyt vaatteista angstailla vaan kertoa, millainen on eilen kuukauden täyttänyt Jippo.

Kuukauden ikäisenä Jippo…

…on alkanut kiinnostua ympäristöstään selvästi enemmän

…tuijottaa joskus jo hyvin intensiivisesti silmiin

…seuraa esineitä katseellaan (ja kääntää päätäkin mukana niin pitkälle kuin onnistuu)

…on hereillä suurimman osan vuorokaudesta (unijaksojen sijoittuessa onneksi yöhön)

…on edelleen hurjan jäntevä

…kääntyy unissaan selältä kyljelleen ja herää hämmästykseen

…kannattelee päätään jo aika reippaasti

…turhautuu vatsallaan, kun ei pääse ryömimään eteenpäin jalkojen hurjasta vispauksesta huolimatta

…ei suostu päivisin viettämään varttia pidempää aikaa muualla kuin (liikkuvassa) sylissä tai kantoliinassa

…söisi tissiä mielellään jatkuvasti

…tykkää laulusta ja musiikista (erityisesti äidin epävireisestä tulkinnasta Rafaelin enkelistä)

…tarttuu kaikkeen käden ulottuvilla olevaan, kuten avonaisiin hiuksiin, paidankaulukseen ja riisuttuun kakkavaippaan

…on tosi ihana

 

 

Pientä poikaansa päivä päivältä enemmän rakastaa Paula, joka toivoisi pienen poikansa rakastavan hieman enemmän vaunujaan.