Jefua katsomassa

Amerikkalainen jalkapallo on yksi lajeista, joita haluan ehdottomasti jossain vaiheessa vielä kokeilla. En kuitenkaan ollut ennen eilistä nähnyt jefua oikeasti pelattavan (elokuvia ei lasketa), vaikka olenkin jo jonkin aikaa halunnut käydä Vaahteraliigaa katsomassa. Eilen sitten bongasin otteluohjelmasta paikallismatsin 69ers vastaan Roosters ja nappasin J:n mukaan ilta-aurinkoiselle Velodromille.

Ilman sääntöjä tuntevaa J:tä peliä olisi todennäköisesti ollut aika vaikea seurata, mutta onnekseni sain kattavan jefu pähkinänkuoressa -selostuksen ennen peliä ja saatoin lisäksi kysellä tyhmiä pelitapahtumista ottelun aikana. Asiantuntevan selostajan ansiosta aloin itsekin 4 x 12-minuuttisen pelin aikana ymmärtää, mitä siellä kentällä oikein tapahtuukaan. Ja hienot juoksut sekä onnistuneet heitot toki ovat näyttäviä, vaikkei juuri mitään pelistä ymmärtäisikään.

Rusketusta halajaville mutta rannalla lojumiseen kyllästyneille tämä on muuten loistava vaihtoehto myöskin; ilta-aurinko porotti kuumemmin kuin luulimmekaan eikä parin tunnin aurinkorasvatta istuskelusta muualla kuin puun varjossa olisi tullut mitään – nyt jo J:n melontareissulla liikaa aurinkoa napanneet käsivarret olivat hätää kärsimässä. Suosittelen siis mukaan ehdottomasti hattua, aurinkorasvaa ja vesipulloa! Silmäkarkkia ei kentällä kypäröiden takia näy yhtä paljon kuin tavallisessa jalkapallossa (divaripeleihin pääsee yleensä ilmaiseksi tai nimellisellä pääsymaksulla, vink vink) mutta vaihtopenkki on suoraan katsomon edessä, joten mieskomeuden toivossa liikkeelle lähtenetkään eivät välttämättä tule pettymään.

 

 

Seuraavaksi muita marginaalilajeja katsomaan halajaa Paula – miten olisi vaikkapa lacrosse?