Kokemuksia raskausajan joogasta
Eilen päättyi kahdeksan kerran mammajoogakurssimme Studio Manipurassa, joten lienee pienen yhteenvedon paikka.
Koin pienen joogahurahduksen syksyllä ennen raskauttani, joten raskaaksi tultuani halusin ehdottomasti jatkaa jonkinlaista joogaa edelleen. Synkkä ja pimeä talvi ei kuitenkaan innostanut enää heräämään tutulle aamujoogatunnille eikä Unisportin valikoimista löytynyt oikein muutakaan sopivaa, joten koko homma vähän jäi. Keväällä aloin kuitenkin aktiivisesti etsiä nimenomaan raskaanaoleville suunnattua joogaa ja bongasin Manipuran kurssit. Ja onneksi bongasin!
Kurssiin kuului siis kahdeksan kertaa, kerran viikossa noin 1,5 tuntia, ja hintaa lystillä oli 110 euroa. Aikaisempaan joogakokemukseeni verrattuna me lähinnä hengittelimme ja rentouduimme, ei puhettakaan mistään seisovista koirista ja aurinkotervehdyksistä. Ylipäätään kurssilla korostui omaan tahtiin ja omien tuntemusten mukaan tekeminen, oppilaille annettiin aika paljon vastuuta toimia ohjaajan sanojen mukaan ilman että liikkeitä olisi varsinaisesti näytetty malliksi tai kerrottu tarkkaan, miltä niiden pitäisi tuntua. Vaikka liikkeet siis tehdessä tuntuivatkin välillä todella pieniltä ja mitättömiltä, huomasi tunnin jälkeen kuitenkin selvästi vetreytyneensä. Vauvakin aktivoitui mahassa aina joogan aikana hurjaan möyrintään, joten kenties sekin huomasi äidin rentoutuvan ja nauttivan.
Kevyen joogailun lisäksi kurssilla perehdyttiin melkoisen tarkasti tulevaan synnytykseen ja treenattiin synnytyksen eri vaiheita sekä tehtiin pariharjoituksia, joita voi hyödyntää synnytykseen tulevan tukihenkilön kanssa. Opimme erilaisia asentoja sekä avautumis- että ponnistusvaihetta varten ja kuulimme luonnollisista kivunlievitysmenetelmistä. Kurssiin kuuluvalla synnytysluennolla käytiin tosi kivasti läpi tulevaa synnytystä, oikeastaan sen myötä itselleni tuli sellainen fiilis, että haluan yrittää hoitaa homman mahdollisimman luonnollisesti. Luento ja kurssin synnytysharjoitukset jotenkin poistivat kaikki synnytyspelot ja valoivat uskoa siihen, että naisen keho on kyseiseen hommaan suunniteltu ja osaa kyllä hoitaa vauvan ulos, kun vain itse kuuntelee kehoaan ja auttaa parhaansa mukaan. J ei halunnut mukaan synnytysluennolle mutta näin jälkikäteen toivon, että olisin pakottanut miehen mukaan. Nyt jää minun vastuulleni siirtää kaikki oppini J:lle, jonka tehtävä synnytyksessä on tukea rauhallista hengitystäni ja synnytystranssiani sekä lievittää kipujani eri tavoin hieromalla tai lämpöpussien avulla.
Pelkäsin alunperin kurssin olevan jotain kamalaa hippitouhua, minä kuitenkin olen järkevä ja analyyttinen diplomi-insinööri. Ja olihan ohjaaja Malla Rautaparta todella hippi, mutta kurssin sanoma oli kuitenkin varsin fiksu. Hieman överiksi hippeily meni ainoastaan tunnin lopussa pidettävässä teetarjoilussa, ensimmäisellä kerralla nimittäin joimme tyytyväisinä teetä ja vasta kun kaikki olivat saaneet kuppinsa tyhjiksi, kertoi ohjaaja tarjoavansa tunneilla aina yrttiteetä vaikka se neuvolassa kielletäänkin. Perusteluna oli se, että kahvi on kuitenkin neuvolan oppien mukaan sallittua vaikka kofeiini on vauvalle luultavasti paljon huonompi juttu kuin yrtit. No, itse en juo kahviakaan, mutta olisihan teestä tarjolla varsin vähäkofeiinisia vaihtoehtoja ilman mitään yrttejäkään, joten selitys oli hieman ontuva. Tuskinpa yhdestä kupillisesta kenellekään mitään vahinkoa oli, mutta mielestäni ihan jo periaatteen vuoksi olisi ollut kohteliasta tiedottaa asiasta etukäteen. Itse jätin teen väliin lopuilla kurssikerroilla, sen verran puritanistisesti olen ruoka-ainetaulukkoani seurannut.
Kaiken kaikkiaan kurssi oli positiivinen kokemus ja menisin ehdottomasti uudestaankin. Olisin halunnut myös jatkaa mammajoogailua vielä jatkotunneilla, mutta joogastudio menee harmikseni kesälomalle juuri loppukesäksi. Synnytyksen jälkeen aion kokeilla äiti-vauvajoogaa, aikataulujen sopivuudesta riippuen joko Manipurassa tai raskaushierontapaikassani. Mammajoogakurssin osanottajista suurimmalla osalla taisi olla laskettu aika heinä-elokuussa mutta variaatiota oli juhannuksesta loppusyksyyn. Synnytyksen jälkeiselle kurssille taas voi kuulemma tulla heti kun vain itsestä siltä tuntuu, nuorimmat mukana olleet vauvat ovat olleet kaksiviikkoisia, huh!
Mainittakoon loppuun ehdottomana plussana vielä Manipuran keskeinen sijainti Kampissa sekä todella idyllinen joogasali. Salin lattianrajassa sijaitsevat isot ikkunat avautuvat sisäpihalle kohti iltapäiväaurinkoa, paras joogailupaikka oli ehdottomasti ikkunan edessä lämpimässä aurinkolammikossa.
Mammajoogalle haikeat hyvästit heitti Paula, joka toivoo synnytyksessä muistavansa edes puolet kurssin opeista.