Kurkistus kotiin

Pääsiäisloman ajalta taitavat olla nämä kuvat, nyt on turha kaihtimien välistä paistavasta auringosta haaveilla. Viikonlopulle sentään näyttäisi olevan vähän aurinkoakin luvassa, tosin myöskin yöpakkasia. Voikohan tätä kevättä vieläkään pitää oikein kunnollisena. (Kuinka paljon voi ihminen jauhaa säästä blogissaan…)

Haaveilen jo siitä, kuinka minityypin kanssa pötkötellään tuossa villamatolla. Sitten ajattelen, kuinka se varmaan kakkaa ja pissaa joka paikkaan, ja hylkään ne haaveet. 

Sohvalla hengaileva jättimäinen Hugmeister-tyyny on ollut ihan korvaamaton kaveri liitoskipujen kanssa nukkuessa. Hugiksen saa jalkojen väliin koko matkalta ja se yltää vielä halailtavaksikin, jos J ei ole vielä kömpinyt sänkyyn. Aamuisin minun noustessani taas J jää halailemaan tyynyä tyytyväisenä.

Virpojia varten ostetut suklaamunat menivät parempiin suihin. Jos on koko palmusunnuntain poissa kotoa, ei todennäköisyys virpomiselle kai ole kovin suuri. Silti kaapissa odottaa vielä toinenkin pussi ihan vain varmuuden vuoksi.

Keskeneräisten asioiden hyllypääty. Taulu ei ole päätynyt seinälle, lasipullomaljakkoon ei ole päätynyt haaveilemiani puuvillanoksia eikä Vitriini-rasiaan sisältöä. Toisaalta tykkään niistä juuri noin.

Pitkänperjantain kattaus oli sinivalkoinen. En ole muistanut täydentää serviettivarastojani, joten talouspaperilla mentiin. Kuvasta sitä ei onneksi ehkä huomaa.

 

 

Kotinsa ovia raotti Paula, joka haaveilee ihan omasta asunnosta mutta toisaalta tykkää tästäkin aika hurjan paljon. (Ainakin kun on siivottu.)