Liinalapsi vs. vaunuvauva

Jippo ei aluksi viihtynyt yhtään vaunuissa, joten hankimme kantoliinan, johon pienen pojan sitten saikin lähes takuuvarmasti simahtamaan muutamassa minuutissa. Nyt ilmojen viilennyttyä/vauvan kasvettua/muu syy, mikä? asetelma on kääntynyt vähän päälaelleen. Kantoliinakin on ihan ookoo, uni tulee liinassa todennäköisesti jossain vaiheessa, vaikka sinne asettelu vähän kiukuttaisikin, mutta ihan lempiunipaikka nyt ovat vaunut. Ensin kyllä karjutaan naama punaisena tai vähintäänkin tuherretaan itkua, kun vaunuissa joutuu makaamaan villavällyt päällä, mutta vaunujen lähtiessä liikkeelle ja ovesta ulos hiljenee huuto samantien ja 10 minuutin päästä ollaankin jo sitten sikiunessa. Nykyään uni jopa useimmiten jatkuu myös paikallaan olevissa vaunuissa, mahdollisesti myös sisällä ulkoilun jälkeen. Äsken vaunuista jo kuului kovin surullinen parkaisu, mutta parin edestakaisen työnnön jälkeen silmät olivat ummessa jälleen. Liekö eilisten ristiäisten jälkeistä väsymystä vai onko meidän poika ruvennut nukkumaan päiväunia?! (Unipostauskielto ei koske päikkäreitä! Mutta viime yöstä en sano mitään.)

Koska kantoliina ja vaunut ovat varsin erilaisia vauvankuljetusvälineitä ja molemmissa on puolensa, voisin vielä listata molempien plussia ja miinuksia. Katsotaan, kumpi voittaa!

Kantoliina

+ voi käyttää myös sisällä

+ mahtuu pakattuna pieneen tilaan

+ bussiin pääsee, vaikka vaunupaikat olisivat täynnä

+ vauva saa olla pystyasennossa

+ vauva kuulee kohdusta tutut sydänäänet ja hengityksen

+ vauvan päätä voi pusutella

+ jättää molemmat kädet vapaaksi

– vaatii talvella erityisen ison takin päälleen

– pitää sitoa päälle, kun vauvan haluaa kyytiin

– aiheuttaa rajoituksia pukeutumiseen

– utelias mutta vielä heikkoniskainen vauva ei pääse kurkkimaan ympäristöään

– rasittaa selkää pitkään kannettaessa

– sateella ulkona vaatii sateenvarjon tai erikoisjärjestelyjä

– itkevän vauvan asettelu liinaan rasittaa niin äidin kuin vauvan hermoja

Vaunut

+ bussiin pääsee ilmaiseksi

+ vaunulenkillä äiti saa liikuntaa ja molemmat raitista ilmaa

+ vauvan nukkuessa paikallaan olevissa vaunuissa äiti on vapaa tekemään mitä tahansa

+ vauva on helppo laittaa kyytiin ja ottaa pois

+ ei rajoita pukeutumista

+ vauvan lämpötilaa on helppo säädellä erilaisilla vaate-peittokomboilla

+ vaunujen alakerrassa voi kuljettaa tavaraa

+ työntäjää on helppo vaihtaa

– vaunuilla ei pääse joka paikkaan

– bussiin ei välttämättä mahdu

– vauva on kauempana äidistä

– vaativat paljon säilytystilaa

 

Tulos: kantoliina 0, vaunut +3. Yritin keksiä vaunuille enemmän miinuksia, mutta mieleen ei tullut mitään. Tulos ei kyllä sinänsä yllätä, vaunureissailu vauvan kanssa on nykyään niin helppoa, kun tietää tyypin alkavan rääkyä oikeastaan vain nälän iskiessä reissun päällä. Yhteenvetona voisin sanoa seuraavaa:

Kantoliina on väline paikallaan 1) aivan pienen vauvan kanssa, 2) ulkona kuumalla säällä, 3) silloin kun tiedossa on liikkumista ahtaissa/vaikeakulkuisissa paikoissa sekä 4) silloin, kun vauva ei kotona rauhoitu kuin syliin tai tissille ja äiti tahtoo kätensä vapaiksi. Luultavasti liina toimii myös isomman, jo päätään reippaasti kannattelevan, vauvan kanssa matkustusvälineenä, mutta Jippo on juuri hankalassa välivaiheessa.

Vaunuja suosisin erityisesti 1) pidemmillä kävelyretkillä, 2) viileällä säällä, 3) ei-ruuhkaisina aikoina bussilla matkustaessa ja 4) äidin halutessa istua määränpäässä pidempiä aikoja (kantoliinassa vauva usein hermostuu liikkeen pysähtyessä, vaunuihin sikeästi nukahtanut vauva taas saattaa jatkaa uniaan).

Olemme harkinneet myös kantorepun hankkimista, sen pukeminen (varsinkin talvella ulkovaatteiden päälle) olisi ehkä helpompaa kuin liinatouhut ja sen avulla saavuttaisi liinan tarjoamat edut liikkumisen helppoudessa ja pieniin tiloihin mahtumisessa. Sekin tosin olisi ajankohtainen varmaankin vasta päätään kannattelevan vauvan kanssa, ja kun vaunuilu nyt sujuu niin hyvin, niin en koe reppua kovin kiireelliseksi hankinnaksi.

Minkälaisia kuljetusratkaisuja teillä on käytössä?

 

 

Harvinaisesta unipullapäivästä nauttii Paula, joka seuraavaksi voisi askarrella vähän vauvakirjaa.