Loistopalvelun ravintola Yoki @Turku
Turunreissulta on luvassa myös kuvapläjäys merimuseon laivoilta (se oli loppujen lopuksi ainoa paikka, jossa päädyin järkkäriä mukanani pitämään ja käyttämään), mutta ihan ensiksi täytyy hehkuttaa perjantai-illan ravintolavalintaamme. Olin erinäisten hehkutusten perusteella päätynyt siihen, että haluan illastaa jokirannassa. Olin vähän kaavaillut suositeltua Tintåa, mutta hinnat olivat makuuni hieman turhan kalliit ja vaihtoehtojakin aika vähän, minkä lisäksi paikka vaikutti ohi kulkiessa melko täydeltä. Päädyimme siis jatkamaan rantaa vielä edemmäksi ja löysimmekin vielä kolmen ravintolan kompleksin, jonka muodostivat kuuluisat (?) Rocca ja Mami sekä minulle tuntemattomampi Yoki. (Tai enhän minä noista muistakaan mitään tiedä mutta ne mainitaan Eevan postauksessa. Ehkä Yokikin on mainittu jossain mutta omaan korvaani nimi ei kalskahtanut tutulta.)
Meitä aterian hinnan ja sisällön mielellään etukäteen tietäviä ruokailijoita häiritsi hieman se, että oikein missään jokirannan ravintolassa ei listaa tuntunut olevan esillä ravintolan ulkopuolella. Yokin terassilta kuitenkin sniikisti bongasimme listoja, joten saatoimme perehtyä ravintolan tarjontaan etukäteen. Japanilais-lähi-itämaistyyppinen ruoka kuulosti houkuttelevalta ja hintataso oli varsin kohtuullinen, joten uskalsimme hipsiä sisään. Ja voi mikä ihanuus meitä siellä odottikaan!
Ravintolan miljöö oli pelkistetyn tyylikäs ja ikkunoista sekä seiniltä löytyvät haikut veikeitä. Ruokalista oli melko monipuolinen mutta harkittu, listalta löytyi ruokaa sormisyötävistä jälkkäreihin. Ruoka vastasi miljöötä, maut olivat raikkaita ja selkeitä eikä annoksissa ollut mitään ylimääräistä. Jälkiruoan kanssa kokki oli tosin vähän innostunut komponenttien kanssa, mutta se ei suinkaan haitannut kaiken ollessa herkullista. Ennen kaikkea minuun kuitenkin teki vaikutuksen palvelu, joka ravintolan hintatasoon nähden oli aivan huipussaan olematta kuitenkaan millään tavalla jäykkää tai sievistelevää.
Söimme alkupalaksi grillattua foccaciaa ja todella maukasta hummusta, pääruoaksi J otti pulled pork burgerin bataattiranskiksilla ja minä härkäpapu-falafelin jasmiiniriisillä. Burgeriannos oli aavistuksen pieni, neljän pyörykän falafelsetti taas juuri sopiva. Burgeriin ranskikset kuuluivat automaattisesti, muihin pääruoka-annoksiin lisukkeen sai tilata erikseen. Ruokaideologia Yokissa (Yoessa?) tuntui olevan kauttaaltaan japanilaisen pelkistetty, vaikka meidän valitsemamme annokset eivät sisältönsä puolesta sinne sijoittuneetkaan. Kehuessani tarjoilijalle makuja raikkaiksi tämä ilahtui kovasti ja kertoi juuri raikkauden olevan kokin tavoitteena. Jälkkäriksi minä popsin vielä suklaa-pähkinäbrownien chili-suklaasorbetin ja hasselpähkinäkinuskin kera. Makea herkku kruunasi aterian, ja kerrankin joku chili-suklaa-asia oikeasti maistui chililtä!
Ja sitten se palvelu! Vaikka alkupalat sormisyötävälistalta olivatkin, käytimme veitsiä hummuksen levittämiseen leipien päälle. Syötyämme siistimme veitset ja asetimme ne haarukoiden päälle pääruokaa odottamaan. Mutta ei puhettakaan, että olisimme joutuneet syömään pääruokamme käytetyillä veitsillä – kohtelias tarjoilijanuorukaisemme kiikutti sekä veitset että haarukat vaihtoon samantien ne nähdessään. Myös vesikannu täytettiin jo hyvissä ajoin ennen sen tyhjentymistä ilman että asiakkaan täytyi hetkeäkään olla kuivin suin. Alkupalat hotkittuamme istuskelimme pöydässä aivan normaalisti pääruokaa odottaen, kun tarjoilijamme tuli luoksemme pahoittelemaan, että olemme joutuneet odottamaan pääruokiamme ”jo aivan liian kauan” ja tarjosi hyvitykseksi esimerkiksi lasillista viiniä. Hieman hämmennyimme tarjouksesta, koska meistä ei todellakaan ollut ehtinyt vielä tuntua siltä, että ruoka olisi jotenkin myöhässä. Tyytyväisinä kuitenkin J:lle lasillisen punaviiniä otimme, kuulemma hieman parempaa kun minä en veden lisäksi kaivannut muuta alkoholitonta juotavaa. Ruoatkin tulivat pian ja loppuilta sujui mainiosti, välillä meitä palveli hetken toinen tarjoilija suosikkinuorukaiseni sijaan mutta aivan yhtä ystävällisesti hänkin. J:n tilatessa aterian päätteeksi lasillisen calvadosta tarjoilijamme kysäisi ensin, minkä tyyppistä saisi olla, mutta päätyi kuitenkin (ehkäpä J:n hämmästynyttä ilmettä lukien) rennosti silmää vinkaten tuomaan ”jotain hyvää”, mikä varmasti oli oikein sopiva ratkaisu meille asiaan ei-niin-vihkiytyneille.
Entäpä kuinka paljon saimme illallisestamme näin loistavassa paikassa pulittaa? Kahden aikuisen kevyet alkupalat, pääruoat, yksi jälkiruoka ja lasillinen calvadosta maksoivat yhteensä 55,60 euroa. Siis vajaa kolmekymppiä hengeltä. Samansuuruisen laskun saa helposti aikaiseksi jossain Helsingin astetta paremmassa ketjuravintolassakin, samantasoiseen ruokaan taas vaadittaisiin luultavasti muutama raha enemmän ja samanlaista palvelua tuskin kovin helposti edes löytää. En ole nimittäin ikinä tullut ravintolassa kohdelluksi yhtäaikaa niin hyvin mutta kuitenkin rennosti, niin että tarjoilijan kanssa voi heittää kotoisasti läppää mutta samalla saa aivan moitteetonta palvelua. Vaikka vaihtelua yleensä suosinkin, niin tänne palaan mieluusti tulevilla turkuvisiiteillä ja suosittelen muillekin.
Ravintola Yokin palvelusta haltioitui Paula, joka olisi viihtynyt Turussa useammankin päivän mutta jonka kävelystä turvonneet jalat lienevät tyytyväisiä tähän ratkaisuun.