Minä 17.7.2010
Lauantaina 17.7.2010 vietän hauskan päivän Linnanmäellä J:n kanssa.
Viikonlopuista pitää ottaa kaikki irti, sillä arkisin aherran konsulttifirman kesätyöläisenä. Olen ensimmäistä kertaa sellaisissa hommissa, joita voisin kuvitella tekeväni ihan oikeastikin työkseni. Työkaverini ovat ottaneet minut hyvin vastaan, minuun luotetaan ja saan heti paljon vastuuta, kesätyöläisiä hemmotellaan mielenkiintoisten töiden lisäksi runsaalla vapaa-ajan ohjelmalla ja firmassa on muutenkin hyvä tunnelma. Kesälomasesonki saa minut kokeilemaan villejä etätyöratkaisuja, kuten työskentelyä kotimme viereisen päiväkodin pihalla juuri ja juuri wlanin ulottuvilla sisälämpötilojen noustua liian korkeiksi. (Ilmastoitu toimisto osoittautuu kuitenkin miellyttävämmäksi työympäristöksi.)
Olemme menossa J:n kanssa naimisiin vuoden päästä ja valmistelut ovat käynnistyneet sopivan juhlapaikan etsinnällä. Olen jo tiedustellut parin paikan tilannetta, mutta sitä oikeaa ei vielä ole löytynyt. (Se löytyy kahden viikon päästä ja on täydellinen.) Tässä vaiheessa tiedän haluavani naimisiin loppukesästä tai alkusyksystä, kirkollisen vihkimisen ja vieraiksi koko sukulaisköörin sekä joitakin kavereita.
Olen vielä autuaan tietämätön siitä, millaisen blogiriidan saan pian aikaiseksi sorkkimalla vähän muurahaispesää väittelynhaluissani. Olen tutustunut kesän aikana muutamaan muuhun Italiasta kiinnostuneeseen bloggariin, mutta kaikki eivät pidä siitä, että treffailemme toisiamme myös virallisten miittien ulkopuolella. Minua ärsyttää yleinen idiotismi, katteettomat väitteet ja mielivaltainen kommentteihin kohdistuva sensuuri, joten käyn – jälkikäteen ajateltuna melko surkuhupaisaan – taistoon sananvapauden puolesta ja idiotismia vastaan. (Tämän seurauksena blogini muuttuu raa’aksi taistelukentäksi, jossa sanan säilä viuhuu suuntaan jos toiseenkin, niin että lopulta kyllästyn ja lopetan koko blogin. Aloitan kuitenkin pian uudelleen puhtaalta pöydältä uudessa osoitteessa.)
Hääsuunnittelun ja bloggailun varjopuoliin tutustumisen lisäksi vapaa-aikani kuluu improtreeneissä ja erään lyhytelokuvan kuvauksissa. Olen bongannut sattumalta jostain, että harrastepohjalta tehtävään leffaan etsitään näyttelijöitä, ja päätynyt toiseen päärooliin. (Elokuvan ohjasi eteläamerikkalainen vaihto-opiskelija, joka kuvausten jälkeen häipyi kotimaahansa, enkä ole sen koommin kuullut koko projektista mitään saati sitten nähnyt valmista leffaa.)
Huomenna menemme J:n kanssa leffaan, ja kesään on muutenkin kuulunut paljon mukavia pikkuretkiä. On tosi kiva kesä, vaikka minulla ei ole edes yhtään lomaa.
23-vuotiaana provosoidun ja haastan riitaa hanakammin kuin nykyään (vaikka saatan mä edelleen olla aika paha sille päälle sattuessani), vietän viimeistä vuottani naimattomana naisena, olen vielä toisaalta aika kakara mutta kuitenkin jo kohtuullisen valmis aloittamaan Oikean Aikuisen elämän, käytän paljon pantoja – ja omaan muuten näköjään täsmälleen samanpituiset hiukset kuin nyt.
Tämä oli viimeinen virallinen haastepostaus, mutta kenties jonain sopivana hetkenä luettavaksenne pomppaa vielä minä juuri nyt.