On kesää pidellyt

Oltiin muutaman päivän mökki-/sukulointireissulla J:n vanhempien kanssa. Unikoulun kannalta not so good mutta muuten varsin leppoisaa, sain vihdoin talviturkinkin heitettyä lämpöisässä mökkijärvessä. Viime yönä sujui jo nukkuminenkin taas varsin hyvään malliin tuttuihihin kotirutiineihin palattua, vaikka sänkyynmeno aiheuttaakin Jipossa edelleen sydäntäsärkevän huutokohtauksen.

Junareissut Seinäjoelle ja takaisin sujuivat varsin hyvin, olin onnistunut valikoimaan aika optimaaliset istumapaikat lippuja ostaessani. Mennessä jouduttiin vähän säätämään, kun vaunuja ja pyörätuoleja riitti jonoksi asti mutta lopulta saatiin poitsu nukkumaan junan eteiseen ihan meidän taakse, mikä oli oikeastaan parempi kuin varsinainen vaunupaikka. Vähän normaalia lyhemmiksi unet jäivät mutta eipä se tuntunut menoa haittaavan. Lounaaksi maistui lempparivalmissose ja leikkivaunu jaksoi viihdyttää. Paluumatkalla oltiin pendossa, josta ei leikkivaunua löytynyt, mutta tyyppipä vetelikin sikeitä pari tuntia ja viihtyi sen jälkeen kohtalaisen hyvin sylissä/junan lattialla telmimässä. Ostettiin perhelippu, koska haluttiin varuiksi kolmas istumapaikka, vaikka ei toi meidän touhutoope siinä nököttää malttaisi. Mutta saatiinpahan kaikenmaailman eväs- ja lelukasseille ilmaiseksi hyvä säilytyspaikka, joten suosittelen kyllä pienenkin kanssa matkatessa!

Nyt vietetäänkin sitten jo J:n vikaa lomaviikkoa, huh kuinka aika juoksee. Kesälistaltakin on vielä vaikka mitä ruksimatta, mutta ovathan Lintsi ja Korkeasaari sentään auki vielä syssymmälläkin. Työtkin alkavat parin kuukauden päästä, vähän hirvittää päästää irti tästä koti-idyllistä. Vaikka eiväthän ne päivät ihan näin raukean idyllisiä enää olekaan J:n palattua töihin, joten voipi olla että mieli tekisi työpaikan ovia kolkuttelemaan jo ennenkin lokakuuta. Nyt kuitenkin nautin näistä kiireettömistä päivistä rakkaideni kanssa, nuuhkin vauvatukkaa ja paijaan pulleaa poskea. Miten voikin olla jo ikävä toista, vaikka tuolla se tuhisee päiväunia pihalla ihan niin kuin ennenkin.