En ole ikinä ollut mikään suuri lääkefani. Menkkamahakipu on ainoa vaiva, johon olen saattanut jopa ennaltaehkäisevästi napata särkylääkkeen ja surutta käyttää peräti kolme särkkäriä päivän aikana. Senkin tosin vasta viimeisen parin vuoden sisällä, kun tajusin että hei tällä metodilla niistä kivuista ei tosiaan tarvitse muuten kärsiä. Säännöllisempää lääkitystä käytän normaalisti allergiseen nuhaan, nykyään suunnilleen huhtikuusta elokuuhun. Näiden lisäksi olen saattanut joskus napata buranan helpottamaan päänsärkyä, johon niskojen venyttely, J:ltä kinuttu hieronta tai lepo ei ole auttanut. Reissussa olen yleensä syönyt jotain maitohappovalmistetta mutta siinäpä oikeastaan se. Toki antibiootit ja muut reseptilääkkeet vielä tähän päälle, mutta enpä muista milloin olisin viimeksi sellaisiakaan tarvinnut.

No, raskauden myötä menkkakivut eivät luonnollisestikaan ole hirveästi vaivanneet ja allergialääkkeetkin kuuluvat kiellettyjen listalle, joten lääkkeidenkäyttöni on vielä entisestäänkin vähentynyt. En muista syöneeni yhtään särkylääkettä koko raskauden aikana, ainoa varsinainen lääkevalmiste käytössäni viimeisen kuuden kuukauden aikana on ollut viikon antibioottipuikkokuuri emätintulehdukseen. Toisaalta raskaus on tuonut mukanaan tarpeen erilaisille vitamiineille ja hivenaineille, joita en ennen kokenut tarpeellisiksi.

Ennen raskautta ja alkuraskaudessa söin gynekologin suosituksesta foolihappoa. Neuvolan suositustaulukossa sitä ei kuitenkaan mainittu ja opaskirjoissakin suositeltiin sitä popsimaan vain viikolle 12 asti, joten se jäi melko alkuvaiheessa pois.

D-vitamiinia aloin syödä ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen ja olen sitä napsinut yhden 10 µg tabletin päivässä. Voisin harkita D-vitskun jättämistä ruokavaliooni raskauden jälkeenkin, sitä kai kuitenkin kaikille suositellaan.

Hemoglobiinini on aina ollut alhainen, joten keskiraskaudessa aloin syödä varmuuden vuoksi jotain tosi mietoa rautavalmistetta. Koska hemis laski kuitenkin edelleen, siirryin edellisen neuvolakäynnin jälkeen tujuun 100 mg Retaferiin, jota löytyi omasta lääkekaapista jo valmiiksi. Sitä olen nyt syönyt noin kolme viikkoa ja syön varmaankin 30 päivän kuurin loppuun. Seuraavassa neuvolassa voi sitten arvioida, pitääkö popsia lisää.

Allergiakautta ennakoiden pakotin itselleni iltarutiiniksi inhoamani nenäkannun/sarvikuonon käytön. Nykyään oikeastaan jo nautin nenän huuhtelemisesta suolavedellä ja fiilistelen lavuaariin tuhistamiani räkäkökköjä. Toistaiseksi allerginen nuha on pysynyt varsin hyvin aisoissa, jännityksellä odotan siitepölyn lisääntymisen vaikutusta rööreihini. Raskausajan lopusta ei tule kovin herkullinen, jos joudun viettämään sen sisätiloissa hikoillen ikkunat ja ovet jesarilla teipattuna.

Muuta lääkintää en sitten raskausaikana olekaan harrastanut. Nauratti kun tajusin, ettei edes pahimpien revitään haarat irti ja tungetaan sukkapuikkoja nivusiin -liitoskipujen aikana tullut mieleenkään ottaa särkylääkettä. Mitäs sitä suotta.

Lääkkeettömästä raskaudesta nauttii Paula, joka kohta suuntaa kuuntelemaan mammajoogakurssin synnytysluentoa.