Rakenneultra
Tiistaina pääsimme taas kurkkaamaan, mitä se pikkutyyppi mahassani puuhaileekaan. Tällä kertaa ei näkynyt huimia ponnistuksia kohdun seinämästä vaan kaveri tuntui lähinnä torkkuvan poski istukkaa vasten painautuneena. Kaikki näytti olevan hyvin eikä kitalakihalkiostakaan näkynyt merkkejä äidin perintötekijöistä huolimatta. Sukupuolikin selvisi (ja oli se mitä jo etukäteen aavistelimmekin!), joten nyt voin keskittyä pyörittelemään päässäni vain yhden sukupuolen nimiä. Ensimmäinen taisi itseasiassa tulla jo valittuakin kun J oli ehtinyt prosessoida aikaisempia ehdotelmiani rauhassa.
Miten oikein jaksan odottaa vielä sen neljä kuukautta, että saadaan tavata tämä meidän minimme ihan oikeasti?!
Uutta perheenjäsentä innolla odottaa Paula, joka tahtoisi jo kirmata pääsiäislomaa viettämään.
