Pari viikkoa kestäneet tuskalliset kivut haarojen seudulla varmistuivat tämänpäiväisellä lääkärikäynnillä normaaleiksi kohdun kasvuun liittyviksi liitoskivuiksi ja tulehduskin oli tiessään. Pienen sydänäänet kuuluivat hienosti, kohdunsuu tuntui napakalta ja muutenkin kaikki oli kunnossa. Nyt voin taas keskittyä iloitsemaan tulevasta perheenlisäyksestä ilman turhaa pelkoa kummittelemassa mielessä. Viikon päästä onkin sitten jo rakenneultra, minkä jälkeen pääsee virallisesti käynnistymään operaatio Vauvalle Nimi.

Lääkäri sattui muuten olemaan lukioaikainen tuttuni, miten kummalista että joku oman ikäinen tyyppi voi olla jo ihan oikea terveysalan ammattilainen! Olenhan itsekin valmistunut ja tehnyt oikeita töitä jo ennen sitäkin, mutta jotenkin oma tietokoneella nyhrääminen ei tunnu niin konkreettiselta kuin toisen ihmisen terveydestä vastaaminen. Vaikkakin hammaslääkäriksi opiskeleva tuttuni esitti asian näin:

”Jos mä mokaan, niin vain yksi ihminen kärsii, mutta siltoja suunnittelevan insinöörin mokasta kärsii aika moni.”

Itsehän en suunnittele siltoja mutta olen kylläkin mukana esimerkiksi ydinvoimaloiden valvomoiden käyttöliittymien suunnitteluun liittyvässä tutkimuksessa. Ei ihan pieni juttu sekään.

Ihan Oikeiden Töiden lomassa ajatuksiaan blogiin purki Paula, joka saavuttaa huomenna merkittävän puolivälin etapin raskaudessaan.