Yli kuukausi sitten Jippo muutti omaan sänkyyn omaan huoneeseen. Viime yönä poika nukahti ensimmäistä kertaa ominpäin ilman pienintäkään itkahdusta.

Toissa iltana olin poissa kotoa ja J hoiti ekaa kertaa nukutuksen. Olin varma, että hieman yhdeksän jälkeen kotiin palatessani siellä odottaa naama punaisena rääkyvä lapsi ja tuskastunut mies, mutta tyyppi olikin nukahtanut muutamassa minuutissa ja nukkui paremmin kuin monena edellisenä yönä.

Jotain on vissiin tehty oikein näissä uniasioissa, vaikka aikamoinen taival tää onkin ollut.

Avainasemassa matkalla menestykseen ovat uskoakseni olleet seuraavat seikat:

• säännöllinen päivärytmi
• tarpeeksi toimintaa päivän aikana
• imetyksen vähentäminen päivistä
• mieluisa unirutiini(, jonka pystyy toteuttamaan kumpi vanhempi tahansa)

Muut on aika selvää kauraa, mutta meidän unirutiinia voisin vähän avata. Toki jokaisen pitää löytää se juuri itselle ja omalle vauvalle sopiva juttu. Meillä on Jipon huoneessa jo iso sänky odottamassa pinnasängystä pois siirtymistä mutta vielä nukutaan siis pinniksessä. Unille käydessä kierretään ensin laittamassa huoneet unikuntoon – suljetaan verhot, avataan sängyt, siivotaan lelut, sitten mennään kylppäriin iltatoimiin ja sen jälkeen poika pääsee isolle sängylleen pötköttelemään. Nukuttaja istuu sängynpäädyssä ja lauleskelee, Jippo mönkii ja möyrii sängyssä. Kun kello lähestyy yhdeksää tai poitsun silmät luppaavat, siirretään tyyppi pinnasänkyyn, jossa vielä silitellen lauletaan yksi laulu. Sen jälkeen hyvänyöntoivotus ja pois huoneesta, jonka oviaukossa meillä on verho, kun ovea ei saa järkevästi. Aikuisen poistuessa Jippo ensin protestoi varsin kovaa mutta nyt tosiaan viime yönä kaveri jäi ekaa kertaa rauhallisena hakemaan unta – ja pian kai nukahtikin.

Jes!