Joskus on näitä päiviä

kun äiti on jo valmiiksi väsynyt heti aamusta

kun normaalisti aurinkoinen lapsi kitisee ja haluaa syliin juuri, kun pitäisi siivota aamupalan aiheuttamaa (tietysti tavallista suurempaa) kaaosta

kun keinuminen ei toimi viihdykkeenä, koska hurjapäinen lapsi kiipeää täydessä vauhdissa seisomaan ja meinaa lentää päälleen

kun lapsi ei meinaa nukahtaa ensimmäisille päväunille, vaikka on ihan sippi

kun lapsi herää päiväunilta 40 minuutin jälkeen, vaikka nukkuu normaalisti ainakin tunnin

kun lounasnälkä yllättää puoli tuntia etuajassa vähän vajaaksi jääneen aamupalan vuoksi

kun lapsi kieltäytyy istumasta potalle ja pissaa hetken päästä lattialle ja äidin jaloille

kun lapsi riehuessaan tökkää sormensa äidin nenäreikään, niin että veri lentää

kun lapsi ei syö juuri lainkaan välipalaa, koska on jo niin väsynyt lyhyiksi jääneiden ekojen päikkäreiden ansiosta

kun omalla pihalla on niin kuuma, että lapsi ei suostu nukahtamaan sinne

kun etupihan varjoisammalla paikalla nukahtamaisillaan olevaa lasta pistää ampiainen

 

Onneksi on chocolakuja.

Suhteet Ystävät ja perhe

Luonnon push-upit

Olen viime aikoina rohkaistunut sonnustautumaan imetysliivien sijaan jo ihan normaaleihin rintsikoihin koska imetysliivejä ei ole puhtaana. Muuten hyvä, mutta kun aamulla vielä näyttää ihan siveelliseltä kesätopissa, niin iltapäivällä vastassa on täyttyneiden maitovarastojen ansiosta astetta muhkeampi näky. Välillä niin muhkea, että olen tosissani miettinyt, kehtaanko lähteä leikkipuistoon vai vaihdanko paidan. Toistaiseksi olen kehdannut.

(Päivällisimetyskin on muuten jo jäänyt pois kuin itsestään, seuraavaksi varmaan tippuu iltamaito. Kello (aamu)viiden tissistään toi ei varmaan luovu ikinä.)

Suhteet Oma elämä Höpsöä