Lapsi söi kuivunutta leipää ja totesi aikansa jäystettyään ”raakaa eipää”. Ei yhtään hullumpi päätelmä, kun kovat hedelmätkin kerta ovat raakoja. Äitiä saattoi silti huvittaa aika paljon.

Lapsi on oppinut myös isänsä lempiharrastukset: ”isä datailee”, ”isä pelaa”, ”isä pötköttää”. Jostain syystä J ei arvosta näitä hokemia.

Kun uki toi flunssapotilaalle uuden kirjan, kerrattiin moista ihanuutta vielä useampana päivänä sen jälkeenkin: ”Ile toi uuden kijjan.” (nelisanainen lause, huh!)

Eilen illalla lapsi raahasi huoneestaan hyllyn virkaa toimittavan ison pahvilaatikon olkkariin, kiipesi sinne istumaan, heitteli hernepusseja ja hoki vessassa luetun taskarin innostamana ”Kroisos Pennonen”. Taaperoilla (ja varsinkin näiden vanhemmilla) halvat huvit?

Kun vein laatikon takaisin paikoilleen, tuli lapsi perässä, tarttui toiseen samanlaiseen lootaan ja totesi ”Haetaan toinen kori.”. Otettiin sitten vähän pienempi kori koripalloleikkejä varten kuitenkin.

Aamupalapöydässä lapsi kaipasi isovanhempiaan: ”Mattipappa, Sipimummi”. Kun kerroin näiden itseasiassa tulevan iltapäivällä kylään, totesi lapsi lakonisesti ”hip hip hurraa”.

Lapsi on myös innostunut lauluista ja loruista, päiväunille käydessä lauloimme kaanonissa ”Mikki mejelle ähtenyt. Kaarnapurrellaan. Huolta ei. Mejimies. Pekkää ei.”. Välillä saattaa lapsen suusta spontaanisti kajahtaa ”popsi popsi pokkanaa” tai ”hupsis tupsis pimpeli pompeli”.

Ihmeellinen, hölpöttävä höpönassumme.