Näin luodaan varhaislapsuuden traumoja

Minulla on pitkään ollut irtoamaisillaan oleva mustunut isovarpaankynsi, jota Jippo on silloin tällöin kiinnostuneena sorkkinut. Eilen kynsi vihdoin pääsi irtoamisprosessissaan siihen pisteeseen, että uskaltauduin nappaamaan kynsisakset ja katkaisemaan viimeisen tiukasti kiinni pureutuneen pätkän kynsinauhaa, jolloin esiin tuli – kieltämättä hyvin ruma – uusi kynnenalku ja paljasta varvasta. Näytin varvasparan pojalleni, joka purskahti välittömästi surkeaan itkuun. Nyt tyypin naama vääntyy aina, kun tämä spottaa rumilusvarpaan, ja illalla kaveri tutki hyvin huolestuneen näköisenä omia isovarpaitaan. Tänään sentään uskaltauduttiin jo hieman tökkäämään varvasta sormella, kun olin tarpeeksi monta kertaa selittänyt, kuinka siihen kyllä kasvaa uusi kynsi tilalle eikä sen nykytilasta tarvitse olla huolissaan.

Suhteet Ystävät ja perhe Höpsöä

Lautanen

No helou menneisyyden Paula. Olihan tässä toki pari siistimpää syömäkuukautta välissä muttamutta… Tervetuloa syöttämään iltapuuroa vähän-jo-väsyneelle-eikä-niin-nälkäiselle 11-kuukautiselle, joka lusikan lisäksi on oivaltanut myös lautasen olemassaolon eikä suostu syömään, ellei saa itse laittaa ensimmäistä jälkimmäiseen. Ja kaapia puuroja lautaselta. Pöydälle. Minkä jälkeen niitä tietysti on kiva hieroa ympäri pöytää, naamaansa ja syöttötuolin pehmusteita. Myös nokkamukin voi muuten laittaa lautaselle. Silloin, kun jälkimmäinen on täynnä puuroa.

Onko olemassa jotain imukuppilautasia, jollaisen voisin lykätä tyypperöisen eteen omaa syömisharjoittelua varten? Mikä tahansa muu kippo on nimittäin taatusti lattialla ruokineen päivineen saman tien.

Suhteet Ruoka ja juoma Ystävät ja perhe