Kuukausi vauvavuotta jäljellä

Siis täyttikö toi meidän mini eilen muka 11 kuukautta?!? En voi käsittää. Ihan kohta ollaan muka tahkottu vauvavuosi läpi ja meidän vauva ei oo enää vauva vaan joku taapero. Kreisiä. (Tarkoittaa myös sitä, että pitäisi ehkä alkaa uhrata jotain ajatuksia tyypin synttärijuhlille. Tai ajatuksia on toki mutta jotain vähän konkreettisempaakin pitäisi ehkä tehdä.)

Yhdentoista kuukauden ikäinen Jippo…

…hahmottaa maailmaa jo ihan eri tavalla kuin ennen

…osaa laittaa tavaroita laatikkoon

…onnistuu silloin tällöin liittämään kaksi duplopalikkaa yhteen

…ja saa palapelin palat tyrkittyä paikoilleen, jos ne on sijoitettu valmiiksi puoliksi koloon

…oppi muutama päivä sitten taputtamaan

…tuntuu ymmärtävän yhtäkkiä ihan hirveän paljon (todistetusti ainakin taputetaanko ja riisu sukat)

…ei edelleenkään kävele kuin kehotettaessa pari haparoivaa askelta

…mutta rakastaa kiipeämistä

…ja pääseekin itse mönkimään jo vaikkapa sohvalle

…laskeutuu taitavasti alas korkeistakin paikoista

…ja kulkee myös etevästi portaita

…ei vielä päästele tunnistettavia sanoja

…mutta hölpöttää omaa vauvakieltään entistä runsaammin, monipuolisemmin ja määrätietoisemmin

…ja onpa pari kertaa suusta jotain äidin tapaistakin kenties päässyt

…taistelee edelleen nukkumaanmenoa vastaan kymmenisen minuuttia

…mutta nukkuu sen jälkeen noin kahdeksan tuntia ilman sen kummempia heräilyjä

…ja jatkaa sen jälkeen unia tissitankkauksen voimin vielä pari tuntia äidin vieressä

…on päässyt vähän jyvälle hiekkalaatikkoleikeistä

…tykkää edelleen keinumisesta ja liukumäen laskemisesta

…ja pinkaisee innoissaan ulos heti pihaoven auetessa

…on aikamoinen huumoriveikko ja riehukalle, joka ei malttaisi pysähtyä hetkeksikään

…rakastaa kylvyssä loiskimista

…tervehtii tuttuja hellästi halaten tai märän pusun poskelle moiskauttaen

…on aina vain päivä päivältä rakkaampi, meidän ihana höpöukko <3

Suhteet Ystävät ja perhe

On kesää pidellyt

Oltiin muutaman päivän mökki-/sukulointireissulla J:n vanhempien kanssa. Unikoulun kannalta not so good mutta muuten varsin leppoisaa, sain vihdoin talviturkinkin heitettyä lämpöisässä mökkijärvessä. Viime yönä sujui jo nukkuminenkin taas varsin hyvään malliin tuttuihihin kotirutiineihin palattua, vaikka sänkyynmeno aiheuttaakin Jipossa edelleen sydäntäsärkevän huutokohtauksen.

Junareissut Seinäjoelle ja takaisin sujuivat varsin hyvin, olin onnistunut valikoimaan aika optimaaliset istumapaikat lippuja ostaessani. Mennessä jouduttiin vähän säätämään, kun vaunuja ja pyörätuoleja riitti jonoksi asti mutta lopulta saatiin poitsu nukkumaan junan eteiseen ihan meidän taakse, mikä oli oikeastaan parempi kuin varsinainen vaunupaikka. Vähän normaalia lyhemmiksi unet jäivät mutta eipä se tuntunut menoa haittaavan. Lounaaksi maistui lempparivalmissose ja leikkivaunu jaksoi viihdyttää. Paluumatkalla oltiin pendossa, josta ei leikkivaunua löytynyt, mutta tyyppipä vetelikin sikeitä pari tuntia ja viihtyi sen jälkeen kohtalaisen hyvin sylissä/junan lattialla telmimässä. Ostettiin perhelippu, koska haluttiin varuiksi kolmas istumapaikka, vaikka ei toi meidän touhutoope siinä nököttää malttaisi. Mutta saatiinpahan kaikenmaailman eväs- ja lelukasseille ilmaiseksi hyvä säilytyspaikka, joten suosittelen kyllä pienenkin kanssa matkatessa!

Nyt vietetäänkin sitten jo J:n vikaa lomaviikkoa, huh kuinka aika juoksee. Kesälistaltakin on vielä vaikka mitä ruksimatta, mutta ovathan Lintsi ja Korkeasaari sentään auki vielä syssymmälläkin. Työtkin alkavat parin kuukauden päästä, vähän hirvittää päästää irti tästä koti-idyllistä. Vaikka eiväthän ne päivät ihan näin raukean idyllisiä enää olekaan J:n palattua töihin, joten voipi olla että mieli tekisi työpaikan ovia kolkuttelemaan jo ennenkin lokakuuta. Nyt kuitenkin nautin näistä kiireettömistä päivistä rakkaideni kanssa, nuuhkin vauvatukkaa ja paijaan pulleaa poskea. Miten voikin olla jo ikävä toista, vaikka tuolla se tuhisee päiväunia pihalla ihan niin kuin ennenkin.

Suhteet Ystävät ja perhe