Helmikuu saapui kuin varkain kulman takaa ja ihan kuin sen mukana olisi tullut jo kevät, vaikka se virallisesti vasta seuraavan kuun puolella alkaakin. Mutta kun ulkona on niin lämmin! Eilen muskariin lähtiessä pohdin, palellunko uusissa nahkapöksyissä ilman pitkiksiä mutta mitä vielä, villakangastakilla ja yksillä pökillä pärjäsi vallan mainiosti. Ihanaa. Lisälämpöä aiheutti toki vielä rattaiden lykkiminen raskaassa sohjohangessa, eivätpä ole meidän kevyet ja ketterät vaunut enää yhtään niin näppärät kuin kuivalla asvaltilla. No kasvaapahan haba!

Niin ja ne uudet housut, ne ovat täydelliset. Pehmeintä nahkaa, jota olen ihoani vasten tuntenut, ja just hyvän malliset. Tosin olisin varmaan epäilyksistäni huolimatta mahtunut S-kokoonkin mutta löysässä mallissa pieni extraväljyyskään ei onneksi haittaa. Mahtuvatpahan päälle vielä kymmenen vuoden ja parin seuraavan lapsenkin jälkeen. Asukuvia seuraa joskus, kun Jippo nukkuu pitkiä unia muuallakin kuin sylissä eikä minulla ole tähdellisempää tekemistä.