Äiti lähti kaupungille
22 päivän iässä oli aika vauvan jäädä ensi kertaa muutamaa minuuttia pidemmäksi ajaksi kahden isänsä (ja pullollisen pumpattua rintamaitoa) kanssa, kun äiti lähti Kamppiin asti ostamaan uutta kantoliinaa ja imetysrintsikoita.
Kääk, miten ne pärjää!?!
Hyvinhän ne, vaikka Jippo (no se meidän vauva) kuulemma itkikin melkein koko ajan. No, siihen vaivaan tuonee helpotuksen juurikin se ostosreissun pääkohde, jossa vauva tälläkin hetkellä tyytyväisenä uinuu ja vapauttaa äidin kädet bloggaukseen, eli Hug-a-bub -kantoliina. Niiiiiin paljon kevyempi, helpompi pukea päälle ja helpompi saada vauva kyytiin verrattuna vanhaan, kudottuun liinaani. Se kuulemma käykin paremmin vasta isommille vauvoille, neuvoi Bebesin ystävällinen myyjä, joka vauvanuken kanssa myös opasti minut sitomaan liinan oikein. Jes, nyt meistä tulee liinailijoita!
Posing, posing… Kulmakarvat voisin ehkä nyppiä joskus. Mutta hei, nythän voin tehdä senkin vauva kyydissä, jee!
Ostosreissulta tarttui mukaan myös kahdet imetysrintsikat (liikkeessä oli yksi ainoa malli, joka sopi minun jättitissien ja ruipelon rintakehän yhdistelmälleni, mutta onpahan nyt edes ne sitten), niitä vesipohjaisia D-tippoja sekä kassillinen tarpeellista (?) roinaa Clas Ohlsonilta. Menin alunperin hakemaan niskatyynyä imetysasentoa mukavoittamaan, sitten katseeni osui herätyskelloihin (ainiin, olkkarissa olisi kiva joku kello, josta näkee imetysajan), seuraavaksi suuntasin patterihyllylle (kello tarvii patterinkin), sitten jatkojohtoja penkomaan (niin siinä kellon paikallahan ei ole enää pistorasioita vapaana) ja lopuksi löysin vielä taskulamppuosastolta pienen lampun (kylppärissä olis kiva nähdä vähän enemmän yöllä vaippaa vaihtaessa). Kerrankos sitä innostuu, kun ei ole hetkeen kaupoille päässyt. Sitten vielä Subwayn kautta kiireesti kotiin vauvan luokse, ei puhettakaan että olisin sortunut vaikka vaatekauppoja kiertelemään!
Ja tästähän ei juuri mitään näe, mutta sen kuitenkin, että jalassa oli kauniit kengät mukavien sijaan ensimmäistä kertaa kuukausiin. Paitsi että ne olivat taas ihan mukavatkin, jee.
On muuten tosi hassua pukeutua sellaisiin vaatteisiin, jotka olen ostanut raskaana ollessani, kun en yhtään tiedä, miltä ne normivartaloni kanssa näyttävät. Törkeän hyvältä kyllä kaikki tähän mennessä kokeilemani.
Liinavauvan kanssa ehkä useamminkin kaupungille pääsee Paula, joka nyt voisikin tehdä pienen kävelyn ulkosalla.