Pieni kakkamasiina

Jipolla on alkanut joku hervoton kakkausvaihe taas. Oltiin jo kivasti vakiinnuttu rytmiin, jossa kakka tuli säntillisesti kolme kertaa päivässä – aamulla, päivällä ja illalla – mutta nykyään tyyppi turauttelee taas helposti tuplat tuosta määrästä. Valitettavan usein myös aamuyöstä. Imettämään herääminen ei häiritse mua juurikaan, vaikka viimesen parin viikon aikana sitäkin on saanut tehdä tunnin-kahden välein; senkus vaan kannan ähisevän vauvan olkkariin, asetun sohvalle tyynyistä kasattuun imetysvaltaistuimeeni, imetän puoliunessa vartin ja kannan nukkuvan vauvan takaisin sänkyynsä. Viiden minsan päästä siitä oon jo itekin taas unessa. Sen sijaan ei oo yhtään niin mukava herätä siihen, että pinnasängyssä jyrisee kuin mikäkin ukkonen, pahimmassa tapauksessa vielä sopivasti puol tuntia edellisen syötön perään; vauva pitää viedä vessaan, unihaalari avata, vanha vaippa riisua, pylly pestä, vauva pissattaa ja kakattaa lavuaariin (koska lisää tavaraa tulee lähes varmasti enkä todellakaan halua ottaa sitä riskiä, että joudun toistamaan vaipanvaihtorumban uudelleen vartin päästä), pukea uus vaippa ja haalari takaisin ja sen jälkeen vielä imettää oli edellisestä syötöstä sitten kuinka vähän aikaa tahansa, koska tyhjennettyään suolensa vauva on poikkeuksetta nälkäinen eikä taatusti nukahda ilman. Sitten, kun J on lomalla, raaskin ehkä joskus herättää tämän hoitelemaan yölliset vessahommat, vaikka niiden jälkeen joudunkin nousemaan imetyspuuhiin. Ne ylimääräiset minuutit sängyssä tuntuisivat silti ihanalta luksukselta. (Tosin J on niin huono heräämään kesken unien, että vaipanvaihtorumba voi loppujen lopuksi olla pienempi urakka kuin miehen kiskominen sängystä ylös.)

Jippo on nyt myös alkanut viihtyä tissillä taas tiuhempaan, öisin tosiaan syödään joskus tunninkin välein ja päivisin väli on lyhimmillään jälleen siinä puolessa tunnissa. Hyvien unien iskiessä tai mielenkiintoisten virikkeiden ollessa saatavilla saattaa väli joskus venyä sentään pariin tuntiin. Eipä kai mikään ihme, että tavaraa tulee ulos tiuhaan, kun sitä menee sisäänkin niin reippaasti. Neuvolassa suositeltiin viimeksi soseiden maistelun aloittamista nelikuukautisena lähinnä äidin jaksamisen vuoksi, Jippo kun on niin aktiivinen ja liikkuvainen poika, että energiaa kuluu paljon ja tissillä saisi sen vuoksi olla koko ajan tankkaamassa. No nyt tuohon maagiseen rajaan on vajaa kaksi viikkoa aikaa ja tankkaus tuntuu todella alkaneen! Niinpä olenkin tässä vähän pohinut, josko sen kiinteiden maistelun aloittaisi jo tässä hieman aikaisemmin. Maito toki säilyisi edelleen pääravinnonlähteenä mutta pikkuhiljaa voisivat soseet nousta siihen rinnalle tuomaan lisäenergiaa, hitaalla tahdilla kun uusia makuja otettaisiin mukaan, niin ehkä viisikuukautisena olisi yksi ateria päivässä jo selvästi kiinteistä koostuva. Eilen Jippo muuten meinasi ihan oma-aloitteisesti aloittaa kiinteät: tyyppi nappasi lautaseltani kouraansa kurkunpalan, mutta ilmeisesti kylmää ja märkää kurkkua oli niin kiva hypistellä, että suuhun asti sitä ei lähdetty viemään.