Puolivuotiskatsaus

Puoli vuotta sitten lähdettiin synnyttämään. Nyt voisi siis olla hyvä hetki hieman tarkastella, kuinka siitä urakasta onkaan palauduttu.

Oma keho:

Painoin ennen synnytystä noin 52 kg mutta voisin hyvin painaa pari kiloa enemmänkin, aikamoinen ruippana nimittäin tuolloin olin. No nyt olen tainnut palautua suunnilleen noihin mittoihin, vaa’astamme on patteri loppu, joten en voi tarkistaa. Vartalon muodotkin alkavat olla lähellä entistä mitä nyt tissit ovat noin kolminkertaiset vanhoihin nähden ja roikkuvat miltei navassa asti ja mahassa on pari extramakkaraa. Peilikuva ei kuitenkaan enää itsestäänselvästi huuda synnyttänyt nainen! eikä ulkopuolinen varmaan eroa edes huomaa.

Lihasmassaa on taatusti kadonnut mutta yllättävän hyvässä kunnossa esimerkiksi vatsalihakset tuntuvat olevan – ja haba nyt tietysti, kun tota jättipötkylää päivästä toiseen kanniskelee. Olisipa mielenkiintoista tehdä kehonkoostumusmittaus, edellisestä on tosin muutama vuosi aikaa, joten ihan suoraa ennen-jälkeen -vertailua ei voisi tehdä. Silloin olin kyllä tosi timmissä kunnossa, rasvaprosentti tyyliin 13 ja varaa kerätä 7 kiloa rasvaa, nykyisillä herkuttelumäärillä ja vähällä treenillä ei olisi toivoakaan päästä moisiin lukemiin.

Kestävyyskuntoa mulla ei ole juuri lainkaan, minkä todisti esim. eilinen parin korttelin juoksu teatteriin – ehdittiin mutta ekan vartin sain nieleskellä verenmakua kurkussa. Tosin en ole mikään kestävyysurheilija ollut ikinä, joten tuskinpa hirmuista laskua tässä on tapahtunut. Nivuset/lonkankoukistajat/mitkälie vielä välillä vähän jomottelee mutta pystyn jo nukkumaan kyljelläni ilman tyynyä polvien välissä ja muutenkin kroppa toimii aikalailla niin kuin suotavaa olisi.

Arvosana: 9-

Harrastukset:

Derbyilyhän oli jo pääsemässä hyvin vauhtiin syksyllä mutta liian raju oheistreeni pisti homman tauolle. Viikko sitten kävin vähän testailemassa uusia renkaita ja luistelua ja nyt vihdoin tuntui siltä, että voisin taas olla treenikunnossa. Parina seuraavana sunnuntaina en kyllä taida harkkoihin päästä mutta jos sitä maaliskuusta alkaen vaikka pystyisi kerran viikossa treenailemaan.

Ilmajoogassa olen käynyt satunnaisesti ja se on ihan huippua. Nyt on tosin siinäkin ollut vähän taukoa mutta parin seuraavan kuukauden aikana pitäisi ryhdistäytyä, koska 10 kerran korttini menee vanhaksi. Voisinkin heti varata pari tuntia!

Olen myös onnistunut käymään pari kertaa luistelemassa leikkimielisen muodostelmaluistelukerhomme kanssa, perustanut lukupiirin ja osallistunut italiankieliselle kokkikurssille äitini kanssa. Kotona olen askarrellut vauvakirjaa, tehnyt sisustussuunnitelmia ja tietenkin kirjoittanut tätä blogia. Pari kertaa olen käynyt hieman shoppailemassakin. Kavereita olen nähnyt ehkä jopa enemmän kuin ennen vauvaa, useimmiten tosin Jippo on ollut mukana.

Liian vähän aikaa on jäänyt kirjojen lukemiselle, leppoisille leffailloille kotona tai teatterissa, ruoanlaitolle ja ulkona syömiselle, enkä tietenkään voi haalia harrastuksia ihan entiseen malliin. Toisaalta vauvaharrastukset ovat hauskaa puuhaa itsellekin, varsinkin sirkus on ihan huippua.

Ilman vauvaa vietän keskimäärin ehkä pari tuntia viikossa, tätä määrää voisi pyrkiä vähän nostamaan. Ihanteelliseen viikkoon kuuluisi vaikkapa yhtenä arki-iltana joku oma harrastus, sunnuntaina derbytreenit ja lisäksi yhdet treffit kahdestaan J:n kanssa.

Arvosana: 8

Ulkonäkö:

Tämä osio on ehkä vähän hassu, kun kyllähän kehokin on ulkonäköä, mutta tässä nyt sitten ehkä vielä pinnallisemmasta näkökulmasta asioita.

Hiukset ja iho olivat mulla raskauden aikana tosi hyvässä kunnossa eikä merkittävää huonontumista tässä asiassa tunnu tapahtuneen. Iho on ehkä vähän jotenkin valjumpi eivätkä hiukset ihan yhtä tuuheat mutta siihen saattaa olla syypää tämä vuodenaikakin – ainahan sitä kesällä hehkuu enemmän kuin keskellä talvea.

Asukuvat olivat ennen jokseenkin säännöllinen osa tätä blogia mutta viime aikoina on aika hiljaista ollut niiden suhteen. Osaksi toki siksi, että vauvan kanssa on muutakin tekemistä kuin asennella kameraa jalustalle ja poseerata muutaman kymmenen kuvan verran, siirtää kuvat koneelle, valita parhaat, ehkä vähän muokkailla valoja ja varjoja… Suurimmaksi osaksi ehkä kuitenkin siksi, että päällä on edelleen enimmän osan ajasta pukluroiskeiset verkkarit ja bataattisoseinen paita. Vaikka olen suunnilleen entisissä mitoissa, en silti mahdu juuri mihinkään vanhoista housuistani. Farkut ovat edelleen mammamallia, välillä saatan repäistä samettishortseilla tai uusilla nahkahousuilla. Usein erityistä tilaisutta varten valittu asu menee vaihtoon viime hetkellä, kun Jippo puklaa/pissaa/kakkaa/sotkee soseilla. No, ehkäpä itsensä ilmaisu vaatteilla on taas merkittävämmässä roolissa työelämään palattuani – kukapa niitä asuja kotisohvalla tai kauppareissulla ihastelisikaan.

Omasta ulkonäöstäni voisin huolehtia aika paljon enemmänkin. Suihkussa käyn ehkä pari kertaa viikossa, sääret ja kainalot sheivasin hiljattain varmaan ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen. Kun oma aika on kortilla, sitä käyttää mieluummin muuhun kuin itsensä puunaamiseen, vaikka pitkästä suihkusta ja sileistä sääristä tuleekin hyvä olo.

Arvosana: 7,5

Ruoka:

Raskaus ja varsinkin imetys ovat saaneet musta kuoriutumaan ihan hirveän herkkusuun. Ennen en syönyt karkkia juuri koskaan enkä muutenkaan ole ikinä ollut niin herkkujen perään. Nykyään joka päivä tekisi mieli jotain makeaa, leivon viikottain ja vetelen omaan napaani reilusti yli puolet tuotoksistani, kauppareissulla mukaan tarttuu lakupatukka tai namipussi ja söinpä eräänä päivänä herkkukaapista puolet J:n sipseistäkin. Suurin syy naposteluuni on arvatenkin se, etten aina ehdi ostaa, laittaa ja syödä tarpeeksi kunnon ruokaa – nälkäisenä tekee mieli syöpötellä ja kulhollinen karkkia on helpompi popsia imetyksen yhteydessä kuin ravitseva ateria.

Tähän mennessä olen kuitenkin onnistunut syömään joka päivä ihan kelpo aamupalan, yhden lämpimän ruoan sekä tarvittavia väli- ja iltapaloja. Olisi ihanaa, jos iltapäivään saisi laadittua vielä jonkin vähän paria leipäpalaa runsaamman aterian, vaikkapa salaatin tai munakkaan. Usein homma kaatuu kuitenkin siihen, että tarvittavia aineksia ei löydy kaapista valmiiksi eikä nälkäisenä jaksa askarrella itseään kauppaan vauvan kanssa. Olenkin miettinyt, että alkaisin tehdä jonkinlaista ateriasuunnittelua niin, että vaikkapa muutaman päivän ruoat voisi ostaa kerralla. Nyt kun meillä on autokin käytössä, olisi ehkä mahdollista hakea koko perheen voimin marketista vaikka koko viikon tarpeet. Spontaaniin kokkaustyyliini tuollainen suunnittelu ei vain oikein istu mutta ehkä voisin yrittää. Toisaalta olen nyt myös onnistunut pari kertaa kipaisemaan menestyksekkäästi lähikauppaan vauva kantoliinassa, joten äkillisemmätkin ostokset sujuvat kohtuullisella vaivalla.

Eineksiin en ole paria pussikeittoa ja satunnaisia tuorepastoja/kalapuikkoja lukuunottamatta sortunut mutta kasviksia ja varsinkin kalaa saisi ruokavaliossani olla huomattavasti enemmän. Viimeistään sitten, kun Jippo alkaa syödä kanssamme samaa ruokaa, pitäisi ateriaan kuulua aina jotain salaatintapaistakin. Hedelmiä sentään popsin ainakin pari päivässä, ja pyrin siihen, että niitä aina kotoa löytyy.

Arvosana: 7

Tavoitteet seuraavalle puolelle vuodelle:

• pidä huolta, että kotona on aina kasviksia ja hedelmiä ja syö niitä jokaisen aterian osana
• pyri syömään kaksi lämmintä ateriaa päivässä
• syö herkut mieluummin jälkiruokana kuin pitkin päivää naposteltuna
• sheivaa kerran viikossa
• käy suihkussa ainakin kahden päivän välein
• treenaa vähintään kerran viikossa derbyä
• pyhitä yksi arki-ilta viikossa omille harrastuksille
• käy J:n kanssa treffeillä vähintään kaksi kertaa kuussa
• anna pois vaatteet, jotka eivät vielä puolen vuoden päästäkään mahdu päälle
• käy kehonkoostumusmittauksessa