Tavoite numero 2: lue enemmän
Ja olenhan mää lukenutkin. Mikäli joku ei ole vielä huomannut, niin listaan tuossa sivupalkissa lomalla luettuja kirjoja, ja noitahan on tässä kolmen ja puolen viikon (piti tarkistaa kalenterista, kuinka kauan tässä on jo lomailtukaan, ajantaju katoaa nopsaan) aikana kertynyt suunnilleen sellaista kirja viikossa tahtia. Ehdottomasti enemmän kuin työssäkäyvänä, joskaan silloinkaan lukemattomuus ei niinkään johdu lukuinnon puutteesta vaan siitä, ettei ehdijaksaviitsi käydä kirjastossa. Vaikka ei se kirjastossa käyminen lomalaisenakaan aina helppoa ole, eilen harhailin Ompun lainauslaitoksessa hetken jos toisenkin etsimässä täydennystä kirjavalikoimaan ensi viikon mökkeilyä varten ja sain lopulta väkisin valittua yhden kirjan, joka sekään ei nyt niin suuresti houkutellut. Seuravaa kirjastoreissua varten pitäisi varmaankin tehdä hieman taustatyötä, mahtaisiko teillä olla jotain mainioita kirjasuosituksia? En pidä liian hömpästä ja vaadin kaunista kieltä, hieman haikeaa saa olla mutta en tahdo itkeä silmiä päästäni ja toivon lopun olevan edes jollain tapaa onnellinen, tykkään tuttuihin paikkoihin sijoittuvista tarinoista ja juonista jotka nivoutuvat yhteen todellisten historiallisten tapahtuminen kanssa, yksi lempikirjailijoitani on Kjell Westö ja paras lukukokemus on sellainen, jossa kirjaa tahtoo lukea mahdollisimman nopeasti saadakseen selville mitä tapahtuu mutta kirjan lopussa harmittaa, että se loppui jo.
Voisin kai vielä sanoa sanasen noista tähän mennessä lukemistani kirjoista, vaikken nyt mitään syvällistä analyysia ajatellutkaan laatia.
Susan Abulhawa – Jeninin aamut Olen viime aikoina lukenut jotenkin aika paljon pakolaiskirjallisuutta. Siis sellaista, jossa joko eletään sellaisissa oloissa, joista pakolaiset yleensä ovat lähtöisin tai ollaan tultu sellaisista oloista länsimaihin tai molempia. Jeninin aamut sijoittuu sekä Palestiinaan että Yhdysvaltoihin ja on arabinäkökulmasta kirjoitettu. Lainasin kirjan, koska en ole ikinä ollut oikein selvillä tuosta Palestiina-Israel-kuviosta ja aihe kiinnosti minua, tosin kovin puolueetonta näkemystä ei tällainen romaani tietenkään tarjoa. Lukukokemuksena kirja oli melkoisen vaikuttava ja sai kummastelemaan maailman pahuutta kuten tällaiset kirjat aina, jotkut kohtaukset eivät ehkä olleet raskaana olevalle hormonien herkistämälle naiselle aivan parasta luettavaa mutta loppujen lopuksi kirjasta jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis, kaikista kauheuksista huolimatta.
Suosittelen, jos olet kiinnostunut Lähi-idän historiasta ja erilaisista ihmiskohtaloista.
En suosittele, jos sinulla on taipumusta potea maailmantuskaa tai symppaat juutalaisia.
Jostein Gaarder – Maya Monimutkainen niin kuin Gaarderin kirjat kai aina mutta vauhtiin päästyään mukaansatempaava. Kirja, jonka päätyttyä ei edelleenkään ole ihan varma, mitä siinä oikein tapahtui. Hauska, liikuttava ja kummallinen mutta miellyttävä lukukokemus. En oikein osaa sanoa enempää, tämä kirja pitää lukea itse, jotta sen ymmärtää. Eikä ihan sittenkään ymmärrä.
Suosittelen, jos pidät yllättävistä juonenkäänteistä, olet kiinnostunut evoluutiobiologiasta ja maailman syntyteorioista etkä pelkää monimutkaista kieltä.
En suosittele, jos etsit kevyttä hömppää ja pelkäät tiiliskiviä.
Chimamanda Ngozi Adichie – Huominen on liian kaukana En olisi lainannut tätä kirjaa, jos olisin tajunnut sen olevan novellikokoelma. Tämäkin menee kategoriaan pakolaiskirjallisuus, joskin sellaiseksi teos on harvinaisen kepeä ja mitäänsanomaton. Mitäänsanomattomuus tosin johtunee lähinnä omasta suhtautumisestani novelleihin, lyhyen tarinan aikana ei ehdi samastua henkilöhahmoihin vaan ne jäävät etäisiksi, jolloin ainakin minun on vaikea saada tarttumapintaa itse tarinaankaan. Kirjan takakannessa häiritsee säännönmukaisesti käytetty termi afrikkalainen – kirja kertoo nigerialaisista ihmiskohtaloista, muuta Afrikkaa ei tietääkseni käsitellä muuta kuin eräässä novellissa tapahtumapaikan ja sivuhenkilöiden myötä. Eikä kyseessä ole myöskään pelkät naiskohtalot, kuten takakansi väittää, ainakin yhdessä novellissa päähenkilö on mies.
Suosittelen, jos tykkäät novelleista.
En suosittele, jos et tykkää novelleista.
Kohta luettujen kirjojen listaansa kartuttamaan suuntaa Paula, joka voisi ottaa tavaksi tämäntyyppisen listailun. Kenties blogissakin voisi esitellä aina vaikka kuukauden aikana luetut kirjat..?