Unikoulun 4. yö

Simahdus tissille, havahdutus ja sänkyyn klo 21. Naama punaisena huutamista, seisomaan nousemista ja takaisin makuulleen palauttelua 30-40 minuuttia. Puolilta öin lyhyt, hiljainen itku. Neljältä hieman voimakkaampaa mutta kuitenkin rauhallista itkua piirua vajaa 10 minuuttia. 05.30 ihan lyhyt itkahdus. Kuudelta lohduton parku. Yli kahdeksan tuntia ilman pistäytymisiä, aika hyvin.

Myös: huono äiti -morkkista poteva allekirjoittanut, joka joutui ensimmäistä kertaa puikkoihin huudon ajaksi J:n ollessa poissa. En kadu tämän unikoulun aloittamista, kadun sitä, ettemme tehneet sitä paljon aikaisemmin, jolloin se olisi voinut olla helpompaa. Olisinpa tajunnut silloin pistäytymisunikoulun olemassaolon. Jippo-poloinen on niin tottunut öiseen läheisyyteen, että hirveä shokkihan se varmaan on siirtyä yhdellä rykäyksellä omaan huoneeseen, sänkyyn ja lopettaa yöimut. Tyyppi varmaan luulee, että oon hylkäämässä sen. Päivisinkin toisella välillä tulee kesken leikin niin surullinen pikku itku, että itseäkin alkaa itkettää sylkytellessä. No, parempaan suuntaan ollaan edelleen menossa, ainakin ulkoisesti. Sisäisesti toi varmaan saa jonkun kauheen trauman (joo, kävin eilen illalla vauvapalstoilla).

Tänään kokeilin tarjota ensin aamupuuron ja otin tyypin vasta sen jälkeen tissille, jottei aamuisesta tisseilystä tulisi sille ”palkinto”, jota odottaen se alkaa herätä. Pienet torkut Jippo näköjään kiskoo tässä silti mutta kiskokoon, jaksaapahan paremmin normaaliin päikkäriaikaan asti. Sitä ennen pitää kyllä tarjota joku second breakfast, kun puuro oli kaksi tuntia normaalia aiemmin.