Vallankumous murokaapissa

Syön yleisesti ottaen tosi terveellisesti mutta yksi vakkaripahe minulla on: Fitness-murot. Aina vain se himo noihin sokerihiutaleisiin iskee, vaikka kuinka yritän niitä vältellä. Fitnessit eivät toki ole murohyllyn pahimpia pahiksia mutta aikamoiset määrät sokeria ja suolaa niistäkin löytyy. Niitä terveellisemmät murot taas maistuvat poikkeuksetta pahville, kokeiltu on. Olin jo hyväksynyt yhdistelmän terveellinen ja hyvänmakuinen olevan murojen kohdalla mahdoton yhtälö, kunnes yhtäkkiä välähti: netti on varmasti pullollaan reseptejä itsetehtyihin muroihin, joten miksipä en kokeilisi murotehtailijaksi ryhtymistä!

No, pullollaan oli ehkäpä hieman liioittelua, koska löysin tasan yhden reseptin, mutta sehän riittää jos lopputulos on hyvä. Ja sepä kuulkaas oli! Ja jotta jokainen teistä voisi tuntea itsensä superihmiseksi, joka tekee itse omat muronsa, jaan ohjeen ilomielin myös teidän kanssanne.

Murotaikina (siis ei murotaikina, vaan taikina, josta murot tehdään, kyllä te tiedätte) on supersimppeli. Jouduin ostamaan sitä varten kauraleseitä, täysjyvävehnäjauhoja ja mantelijauhoja mutta muuten ainekset löytyvät varmasti jokaiselta kotoa, ja perusmarketistahan noitakin saa. Määrät ovat vähän hassuja, kun alkuperäisessä jenkkireseptissä mitattiin asiat kuppeina, mutta resepti tuskin on ihan millilitran päälle. Taikinaan tulee siis

2,4 dl leseitä (itse käytin kauraa, muutkin varmasti käyvät)

2,4 dl täysjyvävehnäjauhoja

1,6 dl mantelijauhoja (tai muuta pähkinäjauhoa, kaupassa oli ainakin hasselpähkinäversiota)

2 rkl ruokosokeria (tai tavallista sokeria, alkuperäisessä ohjeessa 4 rkl mutta minä halusin muroista extraterveellisiä)

1/2 tl leivinjauhetta

1/4 tl suolaa (alunperin 1/2)

1,6 dl maitoa

1,2 dl vettä

Kuivat aineet sekoitetaan keskenään, sen jälkeen lisätään maito ja vesi. Tuloksena on löysähkö mönjä.

Tästä taikinamäärästä riittää noin neljään pellilliseen, joten ota taikinasta neljäsosa leivinpaperin päälle. Taputtele taikina litteäksi ja kaulitse se niin ohueksi kuin pystyt. Jos omistat jonkin hienon tarttumattoman silikonikaulimen niin hyvä, elmukelmulla päällystetty pulikka ei ollut ihan optimaalinen tähän hommaan. Ei haittaa, jos levy vähän repeilee, pääasia on saada taikina mahdollisimman ohkaiseksi. Siirrä leivinpaperi taikinalevyineen uunipellin päälle ja paista sitä 175 asteessa noin 10 minuuttia. Lopputulos on nahkamainen levy, jonka reunat (tai ohuimmat kohdat) saavat olla vähän ottaneet väriä. Edellisen levyn paistuessa voit valmistella seuraavan. Anna paistettujen levyjen jäähtyä ja laske uunin lämpötila 135 asteeseen kaikki levyt paistettuasi.

Kun levy on jäähtynyt kokonaan, voit repiä siitä haluamasi kokoisia hiutaleita. Levitä hiutaleet pellille ja paista niitä alhaisemmassa lämpötilassa noin 20 minuuttia. Jos hiutaleita on pellillä paljon, kannattaa niitä välissä sekoitella, mutta itse pärjäsin sekoittamattakin. Paistoin niin levyt kuin hiutaleetkin yksi pelti kerrallaan eli aikaa kului varsin paljon, seuraavalla kerralla varmaankin yhdistelen hiutaleita samalle pellille enemmän. Anna lopuksi paistettujen hiutaleiden jäähtyä ja pakkaa ne sitten ilmatiiviiseen rasiaan.

Aikaa tähän koko prosessiin meni pari tuntia, joista aktiivista työtä oli ehkäpä noin 45 minuuttia. Lopputuloksena muroja syntyi annoskoosta riippuen ehkä noin 8-10 annosta. Sanoisin homman olevan vaivan väärti, jos ei nyt suurperheen äidille niin tavalliselle murofanille ainakin.

 

Loppuun vielä muutama vinkki:

Kaulitse taikina mahdollisimman ohueksi, miltei läpinäkyväksi. Parhaat hiutaleet ovat ohuita ja rapsakoita, paksummat ovat jääneet aavistuksen sitkeiksi.

Jauhovalikoimaa vaihtelemalla saa murojen makumaailmaa muunneltua mieleisekseen. Mantelijauhoista tulee miedon pähkinäinen maku, hasselpähkinäjauhoilla saisi varmaankin voimakkaamman aromin. Tässä reseptissä käytettyjen jauhojen lisäksi voinee käyttää ainakin riisijauhoa, sitä kun on ainakin rakkaissa Fitness-muroissani. Leseiden määrää vähentämällä muroista tulee todennäköisesti vähän kevyempiä, nämä ovat melkoisen tuhtia – mutta myös todella kuitupitoista – tavaraa.

Sokeria voi halutessaan hieman lisätä ilman että murot vielä kovin epäterveellisiksi muuttuvat. Sokerin sijaan voisi taikinassa kokeilla ehkäpä myös hunajaa?

Alkuperäinen resepti ja inspiraatiota murojen tuunaukseen löytyy täältä.

 

 

Kotitekoisen myslin kaveriksi itsetehdyt murot ilolla lisää Paula, joka ihmettelee, miksei ole keksinyt tätä mahdollisuutta aiemmin.