Ensimmäinen raskaus lyhyesti kerrottuna
Olin juuri plussannut ja mietin miten kerron asiasta vanhemmilleni. He tiesivät siis, että olin hoidoissa käynyt, mutta kyllähän se aina harmitti, kun ei ollutkaan tärpännyt.
En saanut enää unta ja päätin lähteä aamupalalle porukoille. Tässä kohtaa en siis enää asunut heidän luonaan, vaan olin muuttanut omaan talooni 1.3.2020. Käyttöönottokatselmus oli 14.2.2020. Näistä joskus omassa postauksessaan. Lähdin siis porukoille aamukahville ennen seitsemää. Äiti oli tehnyt jotain ohrapuurosysteemiä ja sitä sitten mussutin ja samalla vaan kerroin, että ”raskaustesti näytti muuten positiivista.” Pieni muotoinen hiljaisuus vallitsi ja äitini onnitteli kyllä. Isä kommentoi omaan tyyliinsä ”älä sitten kerro heti kaikille.” Sanoinkin, että jaa, näin teikäläinen kommentoi asiaa. Totta kai hän oli iloinen puolestani. Mutta aina varovainen kuitenkin.
Soitin Ovumiaan ja kerroin tilanteen. Tässä kohtaa vielä varattiin aika 23.6 varhaisultraan, ja katsottaisiin mikä on tilanne. Rv 7+1 menin käymään Katin tykönä ja hän ultrasi. Pienen sydämen syke näkyi ruudulla. Tässä kohtaa arvioitiin, että oltaisiin 6+6 kohdalla. Laskettuaika olisi 10.2.2021.
Ensimmäisiä pahoinvoinnin oireita tuli 15.6. Kuitenkaan ei ollut oksennus vielä lähellä. Olin siis kotihoidossa tuolloin töissä. Oli ihan sika kuuma kesä taas. 24.6. muista, kuinka olin töissä. Sain yhden asiakkaan luona asiat tehtyä ja sitten mulle tuli vaan erittäin paha olo. Siis järkyttävä. No menin pihalle ja suurin piirtein juoksin tielle puskan viereen ja oksensin. Jos en olisi tiennyt, niin olisin pistänyt kuuman ilman piikkiin, mutta ei, kyllä se oli ensimmäinen raskaudesta johtuva oksentaminen. Tuona päivänä oksensin vain kolme kertaa.
Pahoinvointi eli omaa elämäänsä. Eli välillä oksennettiin todella usein, välillä oli vain aamupäivän pahaolo. Tämä kuitenkin jatkui ihan synnytyssaliin asti.
Erilaisia oireita oli, mutta muistan, että sipulin haju oli ehkä pahin. En pystynyt koko raskauden aikana käsittelemään sipulia niin, että haju jäi omiin käsiin. Muuten ei oikeastaan ollut mitään.
Niskapoimu-ultrassa olin 30.7.2020, joka on isäni syntymäpäivä muuten. Oltiin tässä kohtaa rv 12+1.
Kyllähän aika paljon jännitystä oli, mutta siis eniten jännitti, kun elokuun alussa tuli vähän verta. Se peläytti, että mitäs nyt! Kuitenkin nähtävästi syy oli oksentamisesta johtuva paine. Ohjeeksi sain (vitsikkäästi) ”älä oksenna..” Siinä kohtaa oli kyllä tunne, että niin… xD
Mulla myös verenpaineet aikalailla pian alkoi vähän oikkuilemaan. Alapaine varsinkin. Se huiteli melkein koko raskauden 85-95, kuitenkaan raskausmyrkytyksen oireita ei ollut, mut piti kyllä seurata hyvin kokoajan.
26.8 oli ensimmäistä kertaa tunne, kuin olisi alavatsalla tuntenut jotakin. Muistan vieläkin, että mietin, että kuvittelinko vai en. Se oli hento kosketus.
30.9 on ollut rakenneultra. Silloin hoitaja kertoi, että täällä näkyy sellaiset tytön helmet. Eli häpyluun ”pisteet”. Jos ne näkyy ultrassa, niin on aika sata varma tyttö. Niitä kun ei ole pojilla. Kyllä siinä liikkuttui. Mukana oli mun äiti ja isä myös. Paino-arvioksi annettiin tässä kohtaa 412g, rv 21.
RV30+1
Raskaus meni kokonaisuudessaan hyvin. Pahoinvoinnit ja oksentamiset tosiaan olivat koko ajan enemmän ja vähemmän läsnä. En kauheasti pahoinvointilääkkeitä kyllä harrastanut, kun ei niistä selkeää apua oikein ollut.
RV35+2
Tässä olikin viimeinen tuollainen kuva otettuna. Jos tulee uusi mahdollisuus niin täytyy napsia kuvia vähän enemmän. Jotenkin aina ollut tää oman kuvan katsominen haasteellista.
Kävin kerran satasairaalassa tarkkailussa paineiden vuoksi. Verenpaineet huiteli aika korkeella vastaanotolla, mutta ne nyt aina oli korkealla. Rv 37+5 arvioitiin painoksi 3 kg. Jännitin kovin minkäkokoinen sieltä tulisi. Vatsani ei koskaan tullut mitenkään järin suureksi. Sillä melkein kaikki mun vaatteet meni tosi pitkään. Toki ihan lopussa toppahousujen nappi jäi auki.
Mut siis raskausvaatteita ei esimerkiksi mulla tainnut olla kuin yhdet farkut. Nähtävästi mun kohtu on taaksepäin kallellaan joka vähän myös vaikutti vatsan pyöreyteen. Raskauskiloja itselleni ei tullut kuin n.7-10 kg, kun synnäriltä pääsin kotiin, niin lähtötilanteeseen tuli + 1 kg. Toki siis painoa itselläni edelleenkin oli jo valmiksi, että hyvä näin päin.
7.2.2021 kello 22.19 tunsin ensimmäisen kunnon supistuksen. Lähtölaskenta oli siis alkanut.
Synnytystarina seuraavassa postauksessa.