Hetket sairaalassa synnytyksen jälkeen
Minusta tuli äiti ihan hetki sitten. Kun hänet näin niin itkuhan siitä tuli. En edes ihan heti saanut häntä syliini, sillä vauva oli ihan hiljaa. Kysyinkin, ”miksi hän ei sano mitään?”, ”Hän on säikähtänyt.” sanoi kätilö lempeästi ja sanoi, että kaikki on silti hyvin. Kaikki on siis hyvin! Pisteet vauvalla meni 6/9/9. Kohta hän olikin jo sylissäni. Hän on täällä. Tunne oli erittäin valtaisa ja helpottunut, rakastunut, ja kaikkea siltä väliltä.
Jälkeiset syntyi myös nopeasti. En ihan tarkkaan muista että mikä mahtoi olla minuutti määrä, mutta missään nimessä montaa aikaa ei mennyt. Eli sen puoleen jees. Sitten siinä oltiinkin. Täytyi oikein ajatella, että mitä ihmettä tapahtui. Kätilö kirjasi asioita koneelle ja itse ihastelin pientä uutta ihmettä. En ollut syönyt varmaan vuorokauteen mitään. Vauva syntyi siis kello 16 jälkeen ja saman päivänä mentiin vain tipalla ja vettä sai juoda. Enemmän siis varotoimena jos olisi täytynyt mennä sektioon. Onneksi siis nyt ei. Saatiin siis seuraavaksi tarjottavat. Hyvää oli. Vauvan paino oli 2882g, eli pieni vaikka syntyikin rv 40+1. Pituus otettaisiin vasta myöhemmin. Tämä oli seuraavana päivänä ja 47,5cm kirjattiin papereihin.
Oltiinkohan synnärin puolella ehkä pari tuntia ja sitten lähdettiinkin osastolle. Äiti eli mummu tuli vielä katsomaan minne majoituttiin ja tämän jälkeen lähti ajelemaan kotiin. Olin kahden hengen huoneessa. Vieressä oli todella mukava tuore äiti. Koska edelleen oli rajoituksia, ei tämän äidin esikoinen saanut lainkaan tulla ja tuore isäkin sattui vain poikkeamaan.
Ilta meni hienosti. Itseäni ei sattunut minnekään, ei ollut vatsakipua, ei nipistänyt ompeleet, ei mitään. Imetystä lähdettiin harjoittelemaan. Oli se mikä lie muovi välissä. Tällä kokeiltiin siis ensimmäinen ilta.
Ensimmäinen yö. En muista, että olisin koko yönä nukkunut. Vauva oli koko yön minun vatsani ja rintani päällä ja nyyhkytti. Piti sellaista nyyhkytysjuttua, kuin olisi huutanut hirveän paljon ja siitä jää sellainen nyyhkytys. Yö meni hyvin. En tajunnut imettää pientä tarpeeksi usein, mutta kun tuntui että toinen vain nukkuu. En vain saanut nukuttua, energiaa oli vaikka kuinka ja vaikka muille jakaa. Jälkivuotoa tuli, mutta ei sitäkään paljoa, tai mun mittapuulla ei paljoa.
Ensimmäinen aamu ja päivä. Aamulla itselläni edelleen riitti virtaa. Taisin käydä suihkussa kun vauva nukkui. Harjoiteltiin imetystä edelleen ja jätettiin se joku imuapusysteemi pois. Lääkäri tarkisti vauvan ja vauva oli normaali, poikkeavaa ei ainakaan löytynyt. Päivä sujui omalla painollaan. Taisi mummu tulla käymäänkin ja vauva sai mummuhoitoa. <3 Tällä päivällä kylvettiin ekaa kertaa. En muista kyllä miten pieni tästä tykkäsi, mutta kyllä se ainakin sujui.
Toisena päivänä jatkettiin oloa. En muista nukuinko vielä yöllä juurikaan. Jos ei oma vauva itkenyt niin sitten taisi itkeä naapurin vauva ja niin sitä sitten valvoskeltiin. Ei silti vieläkään oikeastaan väsyttänyt. Oli kyllä eufoorisen oloinen meininkin. Toisenä päivänä taidettiin huomata, että vauva on vähän kellertävä. Tätä alettiinkin sitten seuraamaan ja olisikohan tässä annettu hieman lisämaitoakin. Bilirubiini arvot olivat korkealla ja mietittiin valohoitoa. Mummu kävi jälleen. Vaari, eli pappa (tykkäisin itse enemmän vaarista, mutta vaari halusi olla pappa) ei päässyt käymään, koska vielä oli rajoitukset voimassa.
Kolmas päivä.. oli mielenkiintoinen. Aamulla tunsin vain kuinka väsynyt olin. Olisin vain nukkunut. Oli kylmä ja tuntui vain todella oudolle. Vauvan hoidin, mutta muuten tuntui vain siltä että ei jaksanut mitään. Oli tässä toki oltu yli 2 vuorokautta melkein kokoajan hereillä, joten ei se nyt ihan ihme ollut, että tämä jossain kohtaa tuli. Toki tässä myös tehtiin perustarkastus, koska olo ikään kuin ”romahti”ilman mitään syytä. Kätilö kyllä kertoi, että usein 3 päivä on tällainen, kun hormoonit muuttuu ja maito nousee. Kaikki siis oli hyvin, eikä siinä siis mitään. Vauvan bilirubiiniarvot nousi ja vauva oli kyllä tosi paljon rinnalla, mutta syöttöpunnituksissa huomattiin, että ihan hirveästi ei vielä tule. Joten lisämaitoa hän sai myös.
Missään kohtaa ei menty valohoitoon ja mua ahdisti kyllä se ajatus, etten saisi pitää pientä vauvaani sylissäni tai imettää niin pitkään kuin haluaisin. Syöttöpunnituksia tehtiin ja laskettiin aina vähän lisämaidon tarve. Nesteytys tällä tavoin riitti bilirubiiniarvojen tasottumisen ja lopulta laskusuunnan. Päästiin siis kotiin.