Elämää kipsijalkaisen taaperon kanssa.

Meillä on nyt puolitoista viikkoa elämää takana kipsipotilaan kanssa, jolla on ikää vasta 1v7kk. Hugo kaatui harmittoman oloisesti lattialla, mutta siitä seurauksena olikin reisiluu murtunut. Onneksi luu saatiin paikoilleen ilman leikkausta, ja näin pienillä luutuminen tapahtuu huomattavasti nopeammin kuin aikuisilla. Arvio oli, että kipsiä pitäisi pitää vain 2-3 viikkoa. Meille varattiin aika kolmenviikon päähän, jossa ensin tietysti kuvataan onko jalka luutunut, ja sitten toivottavasti saadaan kipsi pois.

Tarkoitushan oli, että H olisi aloittanut päiväkodin viikko sitten maanantaina, ja minun piti olla vielä 5 viikkoa töissä ennen äitiysloman alkua, mutta tämä laittoi meidän suunnitelmat täysin uusiksi. Saa nähdä miten Hugo alkaa kävelemään kipsin poiston jälkeen, ja että palaako hän päiväkotiin sitten kuitenkin kahdeksi viikoksi vai ollaanko vain kotona.

Kipsi on rajoittanut aika paljon meidän arkea, ja on täytynyt opetella hoitamaan asioita aivan uudella tavalla. Hugon toinen jalka on kokonaan kipsissä, ja se jatkuu lantion alueelle aina napaan asti. Tästä syystä istuvassa asennossa oleminen ei onnistu, joka puolestaan tekee mahdottomaksi autoilun, rattaissa istumisen, syöttötuolissa istumisen, tai ylipäätään muuten istumisen. Tässä muutamia faktoja meidän arjesta.

LIIKKUMINEN: Ensimmäiset pari päivää Hugo vain makasi selällään, kipsijaka kohotettuna tyynyllä. Kolmantena päivänä Hugo oppi kääntymään vatsalteen, ja siitä ei mennytkään kauaa, kun hän alkoi pikkuhiljaa raahautuun eteenpäin, ja nyt yli viikon kestäneen kipsielämän jälkeen Hugo osaa jo ryömiä ja vähän kontatakkin kipsin kanssa. Liikkuminen on silti hankalaa ja hidasta ja poikaa harmittaa kun ei pääse sinne minne haluaisi, ainakaan niin nopeasti.

ULKOILU: Ei olla juurikaan päästy ulkoilemaan. Maassa en Hugoa halua pitää, kun liikkuminen on niin vaikeaa, on ollut niin märkääkin ja kipsi ei saisi kastua. Rattaissa Hugo ei pysty taas kuin makaamaan, ja sillain hän ei viihdy kovin pitkään. Missään ei olla menty käymään, koska Hugo ei pysty istumaan autossa. Pukeutuminen on myös ongelmallista, varsinkin alaosan.

VAIPANVAIHTO: Koska kipsi tulee napaan asti, ei vaippaa voi käyttää normaalisti, vaan Hugolla on kokoajan kahdet vaipat päällekkäin. Ensimmäinen vaippa vain sullotaan edestä ja takaa kipsin alle, ja päälle laitetaan toinen vaippa, jonka tarkoituksena on pitää varsinainen vaippa paikoillaan. Putsaamiset hoituu kosteuspyyhkeillä.

PESEYTYMINEN: Kipsi ei saa kastua, ja kaikki peseytyminen jää nyt pesulappujen ja kosteuspyyhkeiden varaan. Hiukan epämiellyttävää vaippaikäisen kanssa, kun pyllyä ei saa pestä. Onneksi ollaan pärjätty tähän asti ilman ihmeempiä ihottumia taipeissa. Vatsassa Hugolla on kyllä pientä ihottumaa kipsin alle tullut, mutta sekin on pysynyt aisoissa bepanthenin ansiosta.

SYÖMINEN: Ollaan käytännössä asuttu meidän olohuoneessa. Oon laittanut patjoja lattialle, että Hugon olisi siinä mukava köllötellä. Tuen Hugon puolimakaavaan asentoon tyynyillä, ja sillain ollaan hoidettu ruokailut, kun syöttötuolihan ei ole vaihtoehto. Kovin hyvin ruoka ei kuitenkaan maistu, mutta ymmärtäähän sen, kun ei juuri mitään kuluta. Oon ollut aika lepsu, ja tarjonnut pojalle ruokia mistä tiedän että hän tykkää ja syö.

NUKKUMINEN: On ollut vaikeaa. Yöt on tosi katkonaisia. Hugo heräilee välillä 30min-1h välein, ja välillä saattaa nukkua 3h putkeen. Tulee aivanmieleen Hugon vauva-aika! Annan särkylääkettä Hugolle yötä vasten, ettei ainakaan kipuihin tarvitse herätä, mutta useimmiten H herää siihen kun on käännähtänyt/liikkunut pinnasängyssä niin, että on jäänyt jumiin tai huonoon asentoon. Toisaalta, toisina öinä ollaan nukuttu Hugon kanssa patjalla lattialla, mutta hän on siitä huolimaatta heräillyt paljon, vaikka tilaa on ollut. En osaa sanoa mikä siihen auttaisi, mutta toivon, että unet palautuisivat ennalleen, kun kipsi poistetaan.

Niinkuin ylläolevasta saa varmasti kuvan, meidän päivät kuluu kotosalla, vaippaa vaihtaessa, lattialla syödessä, päiväunia nukkuessa, lattialla leikkiessä, piirrettyjä katsoessa, ja välillä vähän kiukutellessa. Itselle on aika rankkaa tässä rv31 ison mahan kanssa touhuta lattialla ja aina sieltä nouseminen, ja tietysti muutenkin kipsipotilaan nostelu ja liikuttelu, mutta jotenkuten oon pärjännyt. Töissä miehellä on myös nyt erikoisjärjestelyjä, kun en päässytkään palaamaan, mutta jotenkin ollaan saatu vielä tää paletti pysyyn kasassa.

Nyt ollaan puolessa välissä, 1,5vk takana ja saman verran vielä edessä. Hugo on pysynyt onneksi muuten terveenä, eikä minunkaan flunssani ole häneen tarttunut. Olosuhteet huomioonottaen, meidän H on kyllä ollut super reipas ja kiltti kipsipotilas. Nyt vaan kaikki sormet ja varpaat ristiin, että jalka paranisi kunnolla ja saataisiin kipsi pois.

<3:llä Pauliina