Taaperon reisiluu murtui kaatuessa! Meidän sairaalakertomus.
Jokin aika sitten, poikamme 1v7kk kaatui ”ihan tavallisesti” meillä kotona sisällä. Kävi kuitenkin äärimmäisen huono tuuri ja tästä seurauksena todettiin taysissa röngtenkuvien jälkeen, että pojan reisiluu on murtunut. Asiassa oli sulateltavaa, sillä mitään tällaista en osannut odottaa harmittoman oloisen kaatumisen seurauksena. Lääkäri lohdutti, että pienten lasten nivelsiteet ja luukalvot ovat todella vahvat ja joustavat, mutta itse luut vielä hauraat aikuisiin verrattuna. Murtuma on aika iso (kulkee viistosti pitkittäin luuta myöden), mutta kuulemma siisti, ja pitäisi parantua hyvin.
Vein aamulla ensimmäiseksi Hugon tk-lääkärille tutkittavaksi, josta meidät ohjattiin taysin ensiapuun acutaan. Siellä kahden tunnin odotuksen jälkeen saatiin sänkypaikka ja Hugolle annettiin vahvaa särkylääkettä, ja jäätiin odottamaan lastenlääkärin tutkimusta. Hugo onnistui torkkumaan tässäkohtaa pieniä pätkiä.
Reilu tunnin odottelun jälkeen lääkäri tutki nopeasti Hugon, ja sanoi että jalka on kuvattava. Sain saattaa Hugon röngtenkuvaukseen, mutta en voinut olla kuvausten aikana huoneessa, koska olen raskaana ja säteilylle ei saa silloin altistua. Kuvaus tuntui kestävän ikuisuuden, ja oli sydäntäraastavaa seistä oven takana ja kuunnella lapsen itkua.
Kuvausten jälkeen meille tultiin nopeasti kertomaan, että murtuma siellä näkyi. Lääkäri sanoi että näin pienelle on hanakala laittaa kipsiä täälä ensiavussa, joten se laitetaan aamulla leikkuusalissa nukutuksessa. Ja nyt illalla laitetaan kuitenkin jalkaan lasta, joka tukee sitä yön ja vähentää kipua kun jalka ei juuri pääse liikkumaan.
Lastan laiton jälkeen meidät siirrettiin lastenosastolle 9B. Siellä on mahdollisuus vanhemman jäädä yöpymään lapsen kanssa samaan huoneeseen patjalle. Osastolla oli ihan supermukavat hoitajat, jotka ottivat Hugon kaikin tavoin ihanasti huomioon. Ilapala ei maistunut Hugolle, ainostaan maito, ja sen jälkeen hänen pitikin olla ravinnotta, koska oli vielä epäselvää joudutaanko jalka leikkaamaan aamulla vai ei.
Yö meni… noh, se meni. Itse en saanut nukuttua, ja Hugokin vain pienissä pätkissä. Aamulla Hugolta mitattiin lämpö ja puettiin leikkuusalivaatteet päälle. Meitä tultiin hakemaan 7 jälkeen leikkuusaliin. Siellä sain olla alkuun Hugon mukana, noin tunnin, kunnes kaikki oli valmista ja Hugo nukahti, jalkaa alettiin katsomaan ja minut passitettiin odottelemaan osastolle.
Malttamattomana odottelin miten siellä menee ja mitä toimenpiteitä tarvitaan että jalka saadaan kuntoon. Tunnin kuluttua kirurgi tuli kertomaan, että poika on heräämässä ja kaikki oli mennyt hyvin. Luu oltiin saatu aseteltua paikoilleen ilman leikkausta. Hän varoitteli etten kauhistu kipsistä, joka laitettiin (se on koko jalan ja lantion alueella), ja perusteli että näin se tukee parhaiten murtunutta kohtaa, vaikka ikävästi rajoittaakin oloasentoja ja vaipan käyttöä.
Reilu tunnin kuluttua osaston hoitaja tuli kertomaan, että voin lähteä hänen kanssaan hakemaan Hugoa heräämöstä, oli niin helpottavaa ja ihanaa nähdä taas poikanen. <3
Palattiin osastolle, ja hoitajat sanoivat että ainakin 4h pitää olla vielä tarkkailussa. Hugon vointia seurataan, miten ruoka alkaa maistumaan, ja että pissa tulee normaalisti nukutuksen jälkeen. Hugolla oli kanyyli vielä jalassa, josta hänelle tiputettiin jonkinlaista sokeri-suolaliuosta, jonka tarkoitus oli nesteyttää kehoa.
Hugo oli olosuhteisiin nähden hyvällä tuulella. Sairaalaruoka ei maistunut lainkaan, mutta eväänä mulla olleet rusinat ja pähkinät upposivat. Pissa tuli ja Hugo ei vaikuttanut lainkaan pahoinvoivalta, ja saatiin lupa lähteä. Mies tuli kolmen aikaan hakemaan meitä kotiin.
Siinä olikin sitten heti opettelemista miten kipsin kanssa toimitaan. Hugon housut ei tietenkään mahtuneet kipsijalkaan, rattaat piti säätöä makuuasentoon sillä Hugo ei pysty istumaan kipsin kanssa, häntä ei myöskään saanut omaan autoistuimeensa istumaan, vaan kuljettiin lyhyt matka kotiin niin että Hugo makasi takapenkillä ja olin hänen vieressään.
Kotiin ajettiin drive in:in kautta, sillä oltiin kaikki super nälkäisiä ja uupuneita. Kotona Hugolle maistui heti hienosti lempiruokansa ranskalaiset. Nooh, hyvä että jotain syö :)
Kotiutumisesta on nyt puolitoista viikkoa, ja vielä olisi saman verran aikaa alustavasti sovittuun kipsin poistoon. Elämä on ollut aika toisenlaista ja rajoittunutta tämän pikkuisen kipsi potilaan ja raskausmahan kanssa, mutta siitä omassa postauksessaan lisää.
<3:llä Pauliina
