Mitä tarkoittaa erityisherkkä?

15-20% ihmisistä on erityisherkkiä. Erityisherkän ihmisen hermosto on herkempi kuin muiden ihmisten, joten he kokevat erilaiset tunne- ja aistiärsykkeet voimakkaampina. Erityisherkkä ihminen havainnoi myös syvällisemmin ympäristöä ja sisäistä tunnemaailmaansa.

Minulla on ollut aika vaikea lapsuus. Perheessäni kaikki ongelmat ovat olleet lähinnä asenteesta kiinni. Olen vasta viime vuosien aikana tutustunut erityisherkkyyteen ja alkanut ymmärtämään erilaisuuttani. Kiitos terapeuttini. Oikeastaan koko elämäni minulla on ollut sellainen olo, että minussa on jotain vikaa. Ihmiset eivät ole ymmärtäneet, miten paljon kaikki ikävät sanat ja kommentit ovat vaikuttaneet minuun. Olen aina ollut hyvin herkästi stressaantuva, jo ihan pienestä asti. Perheessäni ei ymmärretty minun pelkoja ja tunnetiloja, mikä johti vanhempieni turhautumiseen ja sitä kautta aika ikäviin kommentteihin. Olen oikeastaan aina saanut kommentteja myös ujoudestani ja hiljaisuudestani ja näistä asioista kommentoiminen ei ainakaan minua ole saanut yhtään avautumaan. Nämä kaikki asiat ovatkin johtaneet siihen, että olen kasvattanut paksun kuoren ympärilleni ja hyvin harva pääsee näkemään sen taakse. Aika useasti ihmiset saavatkin minusta hyvin erilaisen kuvan mitä oikeasti olen. Kylmä, en välitä muiden tunteista, vaikeasti lähestyttävä, pinnallinen. Todellisuudessa olen kaikkea muuta ja ne harvat jotka ovat kuoreni taakse päässeet, niin kyllä sen tietävät. Totuus on se, että koen aivan valtavia määriä tunteita sisälläni. En vain tiedä miten niiden kanssa olla. 

Pienenä minua ei ikinä opetettu hallitsemaan tunteita, eli aikuisiälläkään en oikein tiedä miten lohduttaa itseäni. Miten sitten elää valtavan tunneryöpyn kanssa? Siihen en osaa vastata. Olen löytänyt itselleni terapeutin joka opettaa mindfulnessia, eli itsensä hyväksymistä sellaisena kuin on ja hetkessä olemista. Tästä onkin jonkun verran ollut hyötyä. Se hyöty tulee aaltoina, välillä pystyy keskittymään tähän hetkeen paremmin ja välillä tuntuu ettei millään. Se onkin vähän jokapäiväistä taistelua itsensä kanssa.

Miten sitten kuvata ajatusmaailmaani..? Se on hyvin monimutkainen. Tulee mieleen, että siinä on vähän Sherlock Holmessia ja vähän Monkkia 🙂 Sherlock Holmes huomaa kaikkea pientä, mitä muut eivät välttämättä huomaa, yksityiskohtia, tutkii ihmisten ilmeitä ja eleitä ja aivot käyvät välillä vähän liiankin kovaa. Tuntuu, että nelosen Holmes kuvaa minua aika hyvin. Vähän erikoinen ja epämukava, ihmiset pitävät hieman hankalana ja välillä on pakko päästä purkamaan oloaan. Monk tuli mieleen sen takia, että hänellä on sellainen oma outous ja jonkin verran neuroottisia piirteitä.

Kaikista näistä vaikeista asioista huolimatta uskon, että onnellisuus on tavoitettavissa. Ja kun sen löydän, niin pystyn nauttimaan siitä kaksinverroin enemmän.

Chao!