Moikka, olen siis erityisherkkä nainen ja minulla todettiin myös hiljattain PTSD eli post-traumatic stress disorder. Eli elämä on hieman haastavaa välillä. Tällä minun blogilla ajattelin vähän avartaa ihmisten näkemystä erilaisista ajatustavoista ja samalla on joku paikka purkaa vähän sydäntä. 🙂 

Minulla on aina ollut sellainen olo, etten oikein kuulu mihinkään. Olen aina ollut jotenkin erilainen ja välillä ihmisten on ollut vaikea hyväksyä erilaisuutta, tietenkään yleistämättä. Haastavia asioita on tällä hetkellä ehkä toimiminen ihmisten kanssa kuten perhe, ystävät, viranomaiset. Minulla on tosi vahvat mielipiteet asioista ja tuntuu, että varsinkin ystävien on välillä vaikea sietää sitä, että sanon asiat suoraan. Olen sellainen, että tarkastelen ihmisten ilmeitä ja eleitä ja huomaan sellaisia asioita joihin muut ei välttämättä kiinnitä ollenkaan huomiota. Eli huomaan helposti jos esim. kaverini poikaystävä ehdokkaalla ei ole puhtaat jauhot pussissa. Tekisi heti mieli sanoa asiasta, mutta nykyään olen oppinut ehkä hieman pidättelemään itseäni. Välillä tuntuu, että ihmiset oikein haluaa elää sellaisessa pienessä kuplassa, ettei vahingossakaan huomata jos joku yrittää pissiä silmään. Minun on tosi vaikea ymmärtää tätä, koska itse tarkkailen ihmisiä paljon ja haluan, että minulle ollaan täysin rehellisiä. Tosin välillä se rehellisyys on aika karuakin. But that’s life! At least mine! 🙂

Viranomaisista olen huomannut sen, että ihmiset yritetään väkisin tunkea samaan muottiin, vaikkei kaikki sinne sopisikaan. Tähän asti olen elämässäni yrittänyt itsekkin mahtua siihen, mutta nyt olen alkanut ymmärtämään, ettei kaikkien siihen tarvitse todellakaan mahtua. On ihan ok olla erilainen, toiset sen hyväksyy ja toiset ei. Tavoittelen siis ahkerasti mielenrauhaa ja uskon, että jokupäivä se kolkuttaa minunkin ovelle! 🙂

Peace of mind, my friends!