Erityisopettajaksi opiskelu on ollut melkoista pyöritystä. Asioille on tarttumapintaa, kun aikuisena opiskelee. Joskus väsyy itseensä ja toivoo, että tippaleivässä olisi muutama koukero vähemmän. Useammin vain innostuu ja näännyttää jonkun kanssaihmisen pohdinnoillaan.  Joulu on ollut hieno. On ollut aikaa huomata ihmiset ympärillä ja kuunnella heitä. Vasta nyt olen huomannut, miten heavy syksy oli. Elin erityisyyden  maailmaa […]

Uni edistää oppimista. Onneksi unen ajoittainen puute, jatkuva sisällöllinen sekavuus tai epäsäännöllisyys eivät kokonaan estä oppimista. Jos näin olisi, saisin sanoa ”Adios” akateemisuudelle. Tämä syksy on ollut erityisen levoton, mutta osaan jo suhtautua huumorilla. Aamuisin partaäijän kömpiessä keittiöön istun täysi meikki naamalla keittiössä ja kerron heräämisaikani iloisella äänellä. Hän saa arvata, mistä tällä kertaa olen […]

Tapa hahmottaa maailmaa mukailee koulumaailmassa lukuvuotta. Olen summannut syksyä tällä joulunodotusviikolla kirjoittaessani läksiäisviestejä lähteville työystäville (lähdöt ovat yt:n jäljiltä näin nopeita!), hankeraportteja ja esseetä organisaation rakenteista. Arvatkaa minkä hengentuotosten parissa itkin eniten? Olen pukenut sanoiksi sitä, millaisen jäljen työkaveri osaamisellaan yhteisöömme tai minuun ihmisenä jättää. Yt-tilanne näemmä poistaa loputkin estot positiivisen palautteen antamisen suhteen. Kun […]

YT-neuvottelut päättyivät. Työsuhde jatkuu. Mitään muuta ei voi sanoa. Kaikki on liian surullista ja mahdotonta. Kirjoitankin siis muista aiheista. Sain yhden pitkäkestoisen täydennyskoulutuksen luotsatuksi maaliin viime viikolla. Monet aikuiset oppijat toivovat saavansa koulutuksesta kättä pidempää. He toivovat työkaluja, jotka he voivat ottaa heti työssään käyttöön. Menetelmiä, menetelmiä, menetelmiä! Kyllä minä sen ymmärrän. Itsekin haluan koulutukseen […]

Perjantaina se selviää. Työn jatkuminen tai loppuminen. Olen nähnyt unta siitä, että 66 ihmistä menettää työnsä. Työkavereiden pyynnöstä huolimatta en (tietenkään) nähnyt seuraavana yönä, ketkä joukossa olivat. Tunnelmat ovat tummat. Yt-neuvottelujen loppusuora on ruma ja raaka. Ääri-ilmiöitä pukkaa. Huoli omasta asemasta ilmenee monin tavoin. Yksi kertoo päin näköä toivovansa tiettyjen henkilöiden irtisanomista, toinen sanoo saman […]

Olen tällä viikolla havainnut ja kokenut väsymystä. Lasteni koulun käytävillä törmäsin molempien opettajiin. Ensimmäinen, yleensä energiaa pursuava, luokanopettaja tikutti nytkin varmaa vauhtia opehuoneeseen, mutta totesi olon olevan tässä vaiheessa vuotta ”dingdong”. Toinen käveli yhteen suuntaan, huokaisi ja kertoi muistaneensa väärin minne piti mennä.  Työpaikalla olisi muutenkin tähän aikaan vuodesta huisketta ja hössötystä. Nyt kiireeseen sekoittuu […]

Jos ei innostuisi niin kovasti, olisivatko loput helpompia? Jos ei miettisi ja kiintyisi, voisiko lähteä taakseen katsomatta? Itkettyäni Leonidaksessa, autossa ja saunassa alkaa lopulta jo naurattaa. Erityisopettajaopintojeni ensimmäinen opetusharjoittelu päättyy. Mikään kirjoitus tai raportti ei tee oikeutta niille kokemuksille, joita tämä lyhyt mutta intensiivinen jakso on tarjonnut. Yritin kuitenkin raportoida: ”Tärkein oppini on opettajan suuri […]

On näytetunnin aika. Tiistaina yliopistonlehtori jalkautuu peruskouluun. Joku blogiani seurannut muistaa ehkä pelkoni näytetunnin opetettavaa ainetta kohtaan. Onnea on – saan opettaa äidinkieltä, tuota aineista jalointa! Lehtori ohjeisti pitämään tavallisen tunnin, häntä varten ei tarvitse valmistella ihmeellisyyksiä. (Tuntia tulee kutsuakin seurantatunniksi, se mikään näyte ole!) Ovatko opetusharjoittelijat kuulleet tämän? Kun kuuntelin terapiapäivässä kollegoideni kokemuksia näytetunnista, aloin […]

jukolaauuta, lauloi Irwin.  Perusopetuksen resurssit ovat niukat. Se näkyy meidänkin kotonamme. Historian kirja hajoaa käsiin, ympän kirjassa lukee himmeällä ”homo”. Ilmeisesti homottelija on pakotettu kumittamaan hengentuotostaan. Osa kirjoista on paremmassa kunnossa. Kynät eivät kalliita ole. Niitä ostamme itse niputtain, asuuhan meillä sukkiensyöjän lisäksi kynäsieppari. Koulutyössä – etenkin näin uutena ja ulkopuolisena – näkee isomman kuvan perusopetuksen […]

Kahden opetusharjoitteluviikon jälkeen ajatuksia on enemmän kuin lääkäri (opettaja?) määrää. On sellaisia, joista ei osaa kirjoittaa juuri mitään ja niitä, joista haluaisi kirjoittaa romaanin.  Ensimmäiseen kategoriaan kuuluvat tilanteet, joissa näen lapsen hädän. Tunnen opettajana voimattomuutta. On pakko rajata ja miettiä. Voisinko koulupäivän aikana tarjota hetken keitaan? Löydänkö oireiden ja repivän häiriköinnin alta yksityiskohdan, josta ehdin […]