Jouluu!

Tapa hahmottaa maailmaa mukailee koulumaailmassa lukuvuotta. Olen summannut syksyä tällä joulunodotusviikolla kirjoittaessani läksiäisviestejä lähteville työystäville (lähdöt ovat yt:n jäljiltä näin nopeita!), hankeraportteja ja esseetä organisaation rakenteista. Arvatkaa minkä hengentuotosten parissa itkin eniten?

Olen pukenut sanoiksi sitä, millaisen jäljen työkaveri osaamisellaan yhteisöömme tai minuun ihmisenä jättää. Yt-tilanne näemmä poistaa loputkin estot positiivisen palautteen antamisen suhteen. Kun jokapäiväinen tapaaminen päättyy, haluan sanoa muutakin kuin kiitos. Mukavien asioiden sanominen joulun alla on tavallistakin luontevampaa.

Jokaisen opettajan toivoisi kuulevan näitä mukavia asioita oppilailtaan ja näiden läheisiltä, joulun aikaan ja muutenkin. Mieheni kyseenalaisti eilen jokajouluisen lahjojen hankinnan lasten opettajille. ”Eikö semmonen luonteva vuorovaikutus ja opettajan työn arvostaminen vanhempana ole se paras lahja.” Samaa mieltä. Arkista palautetta ja kiitosta on onneksi ollut mahdollisuus antaa. Jotain hyvää Wilmassa. 

Pienet lahjat ostettiin kuitenkin ja hyvä niin. Ei posliinikissaa eikä lapsen kuvaa Ikean kehyksessä. Ihan poissyötäviä ja – juotavia. Ei, ei alkoholia. Mitä te ajattelette lahjojen merkityksestä? 

————

 

En harrasta joulustressiä. Se ei johdu uskostani Vapahtajaan tai siitä, että olisin yleisesti erinomaisen rento henkilö. Uskon myötä joulu toki merkitsee paljon muutakin kuin syömistä ja lahjoja. Stressittömyyteni liittyy perimmältään siihen, etten kerta kaikkiaan ole (ainakaan kätevä) emäntä. Rakas anoppi (perunaihminen) on onneksi vaikuttanut jo vuosia siihen, että joulumme on kuitenkin perinteikäs ja ihana. 

Kyllä minäkin joitain perinteitä vaalin. Koristeet on laitettava, kynttilöitä oltava ja aattoaamuna kuusen alta löytyvät aamulahjat lapsille. Tapaninpäivänä tehdään aina pizzaa. 

Mitä perinteitä teillä on?

Edit: Edellisen työpaikkani rakkain ystävä kirjoitti minulle juuri tänä aamuna pitkästä aikaa viestiä. Miten osasikin? Tuli tarpeeseen <3.