Kuivaharjoittelua

Milloin olet viimeksi opiskellut VAIN lukemalla jotain? Siis vain lukenut, vailla mahdollisuutta kokeilla saman tien asiaa käytäntöön. Aikuisopiskelijana minulla on yleensä jotain tarttumapintaa asioihin, joista luen ja opin lisää. Useimmiten olen voinut ottaa oppimani suoraan käyttöön työssäni.

Nyt on tullut eteen homma, josta en edes kuvittele tietäväni mitään! Tielläni erityisopettajaksi minun pitää lukea lukemaan opettamisesta ja vasta sitten lähteä sitä toteuttamaan. Huomaan, että asian sisäistäminen ja edes jonkinlaisen kokonaiskuvan saaminen kirjan sivuilta aiheuttaa tuskanirvistyksiä. Miten hitossa voin ymmärtää asian, johon minulla ei ole mitään tarttumapintaa? Tiedän kyllä kielihäiriöistä ja lukivaikeuksista, vissiin aika paljonkin, mutta siitä miten lukemaan opetetaan – nada! Ajatus lukemaan opettamisesta herättää minussa toistaiseksi samanlaisia ajatuksia kuin painajaiset, joissa olen joutunut toimimaan lääkärinä sukulaislääkärini sairastuttua. (Btw, unessa hän käski diagnosoida kaikilla nielutulehduksen.)

Omat lapseni ovat oppineet lukemaan ilman, että ehdin sitä huomata. Yhtenä aamuna toinen vain totesi ”ravista ennen käyttöä” toisen luultavasti lukiessa jonkin dinosauruksen pitkän nimen. En ole huomannut, miten lukutaito kehittyy. Lukiessani oppikirjaa uumoilen, että heidän taitavat opettajansa ovat käyttäneet KÄTS- tai LPP-menetelmää, kenties jopa KPL:ää. Mitä luultavimmin heidän opettajansa ovat kokemuksellaan yhdistelleet analyyttisiä ja synteettisiä lukemaan ja kirjoittamaan opettamisen tapoja. Termiviidakossa vilisevät liukuminen ja oivallus CID, KPL, Doman ja PL houkuttavat minua kirjoittamaan esseeseeni: ”OMG! KVG! P.S. OPM.”

Rauhoitan itseni. EVVK:ta en kirjoittaisi, sillä asia todella kiinnostaa.

Odotan käytäntöä. Opetusharjoittelupaikat päätetään kuulemma siten, että jokaiselle tulee sellaista haastetta, jota ei aiemmin ole kokenut. Saatan siis hyvinkin olla tukemassa jonkun pienoisen lukutaitoa marraskuun pimeinä päivinä. Huh! Lue, nainen, lue!

P.S. Taloutemme toinen aikuinen on tottunut siihen, että käyttöohjetta ei lueta, missään tilanteessa. (Mahdolliset virheet selitetään esimerkiksi toteamalla, että ilmeisesti Ikean lastensängystä kuuluu töröttää kaksi kuolonterävää metalliholkkia ulospäin.) Itse olen tottunut käyttöohjeiden lukemiseen joko ennen työn suorittamista tai samalla, kun homma suoritetaan. Olisiko tästä ajattelusta jotain yhdistettävissä suoraan lukemaan opettamiseen…