Mennään bussilla!

Kiitos kysymästä! Opetusharjoittelussa on ollut haastetta ja hauskaa. Jäsennän ajatuksiani siitä lähipäivinä, vielä en osaa. 

Nyt jatkan liikenneaiheista sarjaani bussipostauksella. Kuljen opetusharjoitteluun koko kuukauden bussilla. Ei ole turha Linja-autossa on tunnelmaa -rallatus! Eniten ajateltavaa ja toisaalta parasta viihdettä tarjoavat teinit.

Olin opetusharjoittelun myötä pohdiskellut nuorten tyttöjen suorituspaineita, kun osuin kuulemaan mielenkiintoisen keskustelun iltapäivän bussissa. Neljä noin 14-vuotiasta tyttöä osallistui seuraavaan sanailuun.

Tyttö 1: Sun ei tosiaankaan kannata alkaa liikkua meidän kanssa.

Tyttö 2: Niin, ei tosiaankaan. Sulle on viäl kaikki mahollista. Älä pilaa elämääs.

Tyttö 3: Älä tosiaankaan ala kulkea noiden kanssa.

Tyttö 4 (= tyttö, jonka ei kannattaisi): Mutta mulla menee ihan hyvin. Ni mä ajattelisin…

Tyttö 1 (keskeyttää): Niin niin, älä siis tosiaankaan liity meiän juttuihin.

Tyttö 2: Sun ei kannata ruveta juomaan! Mulle ja Jennalle* on ihan normaalia, et me juodaan ittemme känniin, mut sun ei tosiaankaan kannata.

Tyttö 3: Niin ja aattele sitäkin, että Jenna on ihan viittä vaille lentää lastenkotiin.

Tyttö 1: Mun koulukin on ihan pilalla. Mul tippu joku kaks numeroo keskiarvo.

(Poistuvat bussista jatkaen perusteluja siitä, miksi neljännen ei kannata tulla porukoihin. Unohtavat laukkunsa bussiin. Minä menen kertomaan kuskille.)

Kerrottuani kuskille unohtuneesta laukusta jään miettimään: oliko kaikki vain showta muille matkustajille? Eikö tyttöä numero 4 haluttu bileisiin? Oliko nelonen muita nuorempi? Olivatko ykkönen ja kakkonen oikeasti huolissaan omasta tilanteestaan? Löysivätkö tytöt laukkunsa?

Aamubussissa oli toisenlaista. 

Tyttö tapasi pojan. Keskustelun muusta sisällöstä päättelin, että nuoret ovat lukiolaisia. 

Tyttö: Me suunniteltiin Ninan* kaa viikonloppuu. 

Poika: Aaaaaaaaa. Just siistii, mitä te sit suunnittelitte?

Tyttö: No, me aateltiin et Nina tulee meille yöks ja sit Japi ja Henri* tulee teille yöksi.

Poika: Ai meille? Ai Henriki?

Tyttö: Joo, jos se on ok? Kato me ei olla nähty Henrii pitkään aikaan.

Poika: Joo. Siis on ok. Todel-LA-ki. 

Tyttö: Meil on treenit kuudesta yhdeksään, mut sen jälkeen käy. Ja sit ku te ootte tossa lähellä ni voitas sit kätevästi miittaa.

Poika: Siistii. Joo. Todellaki.

Aikuinen nainen minussa mietti, että varhain se alkaa. Järkyttävä säätäminen naisten taholta. Tuo touhu, jota mieheni kuvaa ilmaisulla ”tohon ei eläin pysty”.

Anteeksi, on pakko mennä ohjeistamaan miestäni. Palaan linjoille myöhemmin.

Piia

 

*nimet mielikuvituksen tuotetta

Kuva Flickr-palvelusta, cc-linsensoitu