Opiskelijan oireita
Hienoa huomata, että alettuani opiskella alan muistuttaa yhä enemmän…. opiskelijaa!
Enimmäkseen olen ollut kuten ennenkin opiskelijana: innoissani aiheista ja työtavoista. Keskustelu, uteliaisuus ja argumentointi luennoilla sekä aktiivinen osallistuminen Moodlessa ovat minua. Entinen opiskelukaverini kertoo yhä juttua siitä, miten ”P pyysi ennen viikonloppua ylimääräisiä kotitehtäviä”. Hän väittää lujasti tarinan olevan tosi. En muista, mutten kyllä epäilekään.
Minussa on kuitenkin muitakin puolia. Olen yrittänyt miettiä mahdollisuuksia päästä helpolla itseäni vähiten kiinnostavien tai itselleni tutuimpien aiheiden suhteen. (Tekisi mieli huijata esimerkiksi ammatilliseen erityisopetukseen tutustumisen suhteen.) Akuutimpi huolettomuuden oire on, että olen kadottanut tärkeän paperin! Sitä on nyt etsitty joka puolelta tuloksitta. Luojalle kiitos kyseessä ei ole havainnointikäyntien allekirjoituslista, jota on säilytetty tarkemmin kuin testamenttia. Kadonnut paperi on nelikenttä, jossa piti miettiä itseään tulevana erityisopettajana. Se ei ollut aivan perinteinen swot-analyysi, mutta mukaili sitä.
Kyseistä tehtävää ei tietenkään ole Moodlessa sähköisenä. Tietenkin se pitää palauttaa jo keskiviikkona. Joudun pyytämään tehtävää opettajalta. Selitykseni liittyvät tehokkaaseen siivoamiseen. Jaiks!
Sanoin jo tutor-ryhmässä, etten kehtaa täyttää nelikenttää. Tiesin heti, mitä kauheita ominaisuuksia ja asenteita minun täytyisi kirjoittaa laatikkoon, johon laitetaan nk. poistettavat piirteet itsessä. Olenko hävittänyt paperin säästyäkseni itsehäpäisyltä? Jos näin on, huomaan että alitajuntani sai nenilleen. Olen miettinyt noita asioita nyt kahden päivän ajan tuota pahaista arkkia metsästäessäni. Olen pohtinut niitä enemmän kuin ikinä olisin tullut ajatelleeksi, jos olisin vain käynyt työhön heti tehtävän saatuani.
_____
PLING! Tutor-opettajan lähettämä maili kolahtaa laatikkoon.
”Hei! Tässä nelikenttä skannattuna.”
_____
Anteeksi, poistun nyt täyttämään luo-korosta-poista-supista –nelikenttää. Tarvitsen rohkeutta, rehellisyyttä ja terävän kynän.
P.