Pinnallista sirkutusta

Tsirp tsirp!

Odotan tämän viikon opintovapaita. Tiukkaa asiaa kirjoitan ehkä henkistyttyäni yliopistolla. Tänään lupaan vain kevyttä pulinaa linnunlaululla höystettynä!

Ystäväni lupasi tehdä minulle tuon blogin yläreunan banneriksi kutsutun alueen. Alkoi pohdinta. Mikä kuvaisi tämän tuoreen blogin vielä vakiintumatonta sisältöä? Haluanko ankkuroida itseni joidenkin tiettyjen aiheiden pariin laittamalla karttakepin ja kynän blogin yläreunaan? Voisinko esiintyä omilla kasvoillani (yksi niinkin hyvä valokuva olisi löytynyt)? Ei (kartta)keppiä, ei porkkanaa. Naamaakaan en näytä, rohkeus puuttuu.

Mieluisan fontin ystäväni löysi heti. Kuva-aihetta pohdimme pidempään. Vahinkoselailun myötä löytyi puu, jossa oli jotain minua puhuttelevaa. Aika herkkä mutta innokkaan ja jäntevän oloinen se on. Oksia versoo moneen suuntaan! Erityiskasvatuksen kentälle ilmestyy jatkuvasti uusia haaroja, opittavaa riittää. Uusia oksia on kasvatettava, jotta oma osaaminen vastaa työelämän todellisuutta.

 

Linnun halusin pedapulisemaan. Ensin puussa pulisi vain Opelintu.

Se huuteli yksin tuuleen, kunnes Oppilas lenteli paikalle kuin varkain. Opelintu oli aluksi paaaaljon suurempi ja komeampi kuin Oppilas. Perehdytettyäni graafikkoa dialogisuuden ja oppilaslähtöisen koulutuksen ilosanomaan laihtui opettaja tasavertaiseksi.

Vitsinä murjoimme kypäräpäistä vihaista lintua nurmikolle makaamaan. Poishan se piti ottaa. Osaava tuki ja ohjaus kun estää tippumasta nurmelle nyhjöttämään.

Iso kiitos J:lle!!! Miltä banneri teistä näyttää?

kysyy Piia

P.S. Olen saanut yllättävän paljon palautetta blogista kasvokkain! Kiitos. Tännekin toivon ajatuksianne. Kommentoinnin kynnys laskee huomattavasti, kun se kuuluisa JOKU kommentoi ensimmäisenä.

P.P.S. Yksi palautteen antaja toivoi tiukkoja kannanottoja erityispedagogisiin aiheisiin. Olisiko ”Kuka meistä lopultakaan määrittelee, mikä on normaalia” sellainen? Epäilen, että ken siihen tyhjentävästi vastaa, saa blogin pidon lopettaa.