Korttipeliä isänpäivään
Koulussa tehdään isänpäiväkortteja. Jos minä saisin päättää, tärkein korttipedagoginen periaate olisi pelisilmäisyys. Näppi- ja perstuntuma, maalaisjärki ja muut ihmisyyden palaset voisivat siivittää askartelua. Huumori olisi mausteena. Kenenkään ei tarvitsisi hävetä. Vuonna 1982 isänpäiväkortti piti tehdä, vaikkei olisi ollut isää, jolle sen haluaisi lähettää. Seuraavana vuonna sai tehdä kortin äidille. Perustella piti. Muutenhan ”kuka tahansa voisi haluta askarrella mitä sattuu”. Pidin […]