Tekniikasta tuen tarvetta?

Erityisopettajaopintojeni alkaessa ostettiin perheeseen oikein iPad. Ollaan kehityksen kelkassa. Laite on hieno ja ihana. En nimitä perheenjäseneksi, kuten eräs tekniikkaan hurahtanut ystäväni, mutta lämpimät ovat tunteeni sitä kohtaan. Muistiinpanot teen trendikkäästi ja verkko-oppimisalustalle heitän itseni tuosta vaan, reaaliaikaisesti.

Kuherruskuukausi katkesi, kun opettaja käski piirtää. Koska olen siirtynyt paperittomaan toimistoon, en ollut edes kynää opinpäivääni varannut. Päätin pärjätä ”Pädillä” ja latasin piirtosovelluksen. Se kävi helposti, olenhan verkko-opettaja ;). 

Erityisen tuen tarve alkoi, kun piti piirtää ja kirjoittaa näytölle. Ei varmaan tarvitse selittää enempää…

 

Lohdullista oli se, että myös tohtorisihmiset sekoilivat tekniikan kanssa. Etäluento piskuisesta naapurikaupungista ei ottanut onnistuakseen, kun tekniikka haukkasi paitsi luennoitsijan puheen myös hän naamansa. Lampun siirtäminen kasvojen edestä auttoi asiaa. Hyvin tämä kyllä linkitettiin heti erityisen tuen tarpeisiin, aiheeseen jonka parissa puursimme. Tilannetajua luennoitsijoilta! Luennon aiheena olivat varhaiskasvatuksen keinot vastata lasten tuen tarpeisiin, kronologinen meininki siis näin ensimmäisellä viikolla.

Tuoko tekniikka vain pikantin lisäyksen kokeneiden luennoitsijoiden antiin vai estääkö se oppimista?

Kaikki on uutta ja kiinnostavaa, 

P.

P.S.Ensin mainitun luennon aiheena oli työmuisti (siltä varalta, että tuottamani kuva ei kerro enemmän kuin nuo neljä sanaa).