Peikko perheen normipäivä
Tässäpä eilinen päivä.
Hyvin nukutun yön jälkeen herään, ja ihailen hetken vieressäni tuhisevaa kolmevuotiasta. OIKEASTI: Koko viikko mennyt tosi paskoilla unilla, selkävaivojen takia.(Voin vain syyttää itseäni, tullut laiskoteltua jumppausten kanssa) Havahdun siihen, että makaan lätäkössä. ”Voi p****le!” Junnu on ottanut yöllä vaipan poijes ja kammennut jossain vaiheessa viereen. Miksipä sitä omaa sänkyä kastelisi.
Nousen ylös, sipsuttelen mahdollisimman hiljaa keittiöön laittamaan aamukahvit valumaan, hellaan tulet ja lapsille puurot kiehumaan. Kahvin valuessa ja puuron poristessa herätän esikoisen ja teen kunnon venytykset ja aamujumpat. Ihanaa, selkä tuntuu todella hyvältä! OIKEASTI: Tuumailen tovin, miten päin kannatta yrittää nousta. Päädyn siihen, että parempi hivuttautua konttaus asentoon sängyn viereen, ja siitä nousta tukea vasten. Täräytän ilmalämpöpumpun hurraamaan, kun ei tällä selällä nyt puita paljon hajeta. Könkkään keittiöön ja herätän koko torpan kiroamisella ja kolinalla, kun meinaan kompastua koiraan. Tietysti siinä horjahtaa, selkä nuljahtaa ja jalat lähtee alta. Pääsen vihdoin ja viimein keittimen luo, ja saan kahvit valumaan. Puurot jää keittämättä. Eikös voikkari ole ihan kunnollinen aamupala.. Käännän sätkän ja raahustan tupakalle, mitään jumppaa ei uskalla edes ajatella.
Ah, aamukahvia. Kaadan itselleni mukillisen, päästän kissan ja koiran ulos, ja menen itsekin kuistille nauttimaan kahvistani. OIKEASTI: Viskaan elukat pihalle, otan kahvin ja menen koneelle lukemaan uutiset.
Laitan V:n (esikoinen) kouluun, leikin hetken junnun kanssa, ja alan suunnitella päivän askareita. Mitähän sitä lounaaksi valmistaisi? OIKEASTI: V raivoaa, ”miks et oo pessy min housui?!” – No missäs ne on? ”No tuol min huoneen lattialla!” – Aha… Heijastinliivistäkin saadaan kauheaa draamaa aikaseks. -Eihä se bussi näje sinuu tuol muuten. ”Ei kukaa muukaan käytä! (epämääräistä huutoa ja mölinää)” Saan kuitenkin loppujen lopuksi tytön koulumatkalle. Pakko päästä pitkälleen, selkä tulessa. Poijaan kans leikkiminen ei onnistu, korvaan sen lukemalla Veera lääkärissä-kirjan. Jos vaikka sitä puuroa sitten lounaaksi…
Ennen lounasta on hyvä hetki mennä pihalle. Potkitaan palloa, käydään katsomassa posti ja kuunnellaan kun pojat leikkii Pahkajärvellä sotaa. OIKEASTI: Selkä kestää juuri ja juuri matkan laatikolle ja takaisin. Sekin pitäis laitella kuntoon. Alkuviikon myräkkä oli viskonut sen pitkin naapurin peltoa. Täytyy jossain vaihees yrittää vaik pojan vanhois rattais viedä kamat ja rakennella. Onkohan noilla poijilla tuolla suuntimat ihan oikein? Tykit jylistää niin että ikkunat helisee ja nurkat narisee.
Lounaaksi loihdin jonkun ihanan keiton, kenties kalasoppaa. OIKEASTI: Pohjaanpalanutta mannapuuroa.
Päikkäri aika. Minun täydellisessä maailmassa tämä olisi se hetki, kun minä voisin tiskata, pyyhkiä pölyt ja alkaa valmistella päivällistä. OIKEASTI: Unohdin illalla ottaa lihat pakastimesta sulamaan. Tiskaus on sitä, että pesen kolme mukia, ja lepuutan viisi minuuttia. Kolme lautasta-viisi minuuttia lepoa jne. Miten minä vihaankaan tätä paskaa kroppaani! Pölyt saa olla. Tekstiviesti ”pakettisi on noudettavissa”. Saan hyvän syyn käydä kylällä, nappaan muutaman nuudelipaketin samalla. Poikakin nukkuu päiskyt näppärästi matkalla, kun ei kotona malta.
V onkin jo kotona tekemässä läksyjä, kun palaamme kylältä. Ruoan valmistuessa autan tehtävien kanssa. Aterialla jutellaan miten on päivä mennyt, ja mietitään mitä tarvii isälleen mukaan, kun on sinne viikonlopuksi menossa. OIKEASTI: Öh, no, itseasiassa se meni juurikin näin. :)
Kouvolaan päin. Matka sujuu laulaen ja ihaillen rekkoja ja traktoreita. V jatkaa Kouvolasta junalla isälleen. Käydään hakemassa Kimpsu (ds-veljeni) mummolta (äidiltäni), ja päästään kotimatkalle. OIKEASTI: https://www.youtube.com/watch?v=ct7a88P1MoY
Ajetaan iskälle viemään Kimpsu. Iskä kaivaa haitarin esiin, ja intoudunpa minäkin laulelemaan. Oli löytänyt sodanaikaisen laulukirjan.
Pari biisiä otti tosissaan voimille, kun tuli niin vahvat tunteet. Miten on poikia aikanaan pelottanut, miten on ollut kylmä poterossa ja kuinka suurta ikävää ovat saaneet kärsiä. Ovat kuitenkin saaneet lohtua ja iloa näistä lauluista. Miten mahtava voima musiikki onkaan! Loppuilta tosiaankin meni näin. Ihan mukava päätös päivälle.