Eksynyt sielu

Olen toistuvasti nähnyt, jo vuosien ajan, saman ”näyn”, viime aikoina melkein joka ilta. Siis kun olen käymässä nukkumaan, ja olen siinä unen rajamailla, en vielä unessa-mutta en kunnolla hereilläkään.

Siinä olen syksyisessä kaupungissa. Kotini pihassa, vanhassa, ehkä 1900-luvun alussa rakennetussa, punaisessa kerrostalossa. Hengitykseni höyryää. Kävelen ulos sisäpihasta, ihanasti muuratun porttikongin läpi. On jo ilta, pimeää, mutta todella kaunista, ikkunoista ja katulampuista huokuu lämmintä valoa. Minulla on paksu takki päällä, pinta näyttää mokalta, mutta ei sitä kuitenkaan ole, karvareunat hihoissa. Ja sellainen paksu, polvimittainen hame. Olisiko jotain pellavaa? Nauhakengät, joissa parin sentin korot. On rauhallista, ja korkojen kopse kuulostaa kivalta. Kiristän vauhtia.

Sitten havahdun. Ja tunnen raastavaa kaipuuta. Tunnen olevani aivan väärässä paikassa. Mitä tämä tarkoittaa? Maalta olen kotoisin, ja nyt, kun vihdoin viimein pääsin takaisin, tämä näky tulee entistä vahvemmin ja useammin. 

Hämmentynyt,

Merja