Zombi

Siltä minä näytän, vasta kahden valvotun yön jälkeen. Miten hitossa sitä ennen jaksoi…

Käytiin siellä lääkärissä eilen, ei ollut sama kuin edellisellä (ainoalla) kerralla. Diagnosoi kurkunpään tulehdukseksi ja laittoi kotiin. Ohjeet olivat: jos oikein tuntuu ahdistavan, vie ulkoilmaan. Ja jos tykkänään meinaa happi loppua, mene sairaalaan. (Ja meiltä on se kuutisenkymmentä kilometriä sinne sairaalalle) Enkä minä osannut käydä mitään kyselemään, olin (ja olen vieläkin) huolesta ihan sekaisin ja väsynyt.

Onneksi tuttavapiirissämme sattuu olemaan noita hoitoalan ammattilaisia, joista yksi ehti tekemään kotikäynnin iltasella. Oli hänkin kovin ihmeissään, ettei edes kuumeeseen mitään lääkettä antanut, ja nuo kotihoito-ohjeetkin olivat aika vajavaiset. Mutta tämä herra J osasi kyllä antaa hyvät ohjeet, ja pärjättiin tuo yö jotenkin. Kirjoittelin jotain ajatuksia ylöskin:

Klo. 21.00 On tää kyllä jotain ihan kamalaa, en toivoisi pahimmalle vihamiehellenikään. Seuraan vaan kokoajan tuota hengitystä.

N. klo. 03.00  Paniikki! Junnu sai kauhean yskän puuskan, jos sitä pihinää voi yskäksi sanoa. Ei meinannut henkeä saada. Viltti ympärille ja ulos. Varmaan jotain kymmenen minuuttia ehdittiin siellä olla, kun tajusin että itse olin paitasillani. Perse on aivan jäässä, mutta poika hengittää taas kohtuullisen hyvin. Annoin lääkettä, oli taas ihan tulikuuma.

Klo 4.45   Ehdottomasti hirveintä, mitä olen tähän mennessä kokenut! Lapsensa menettämisen pelko! Kattiloita sängyn vierut täynnä. Jos höyry auttaisi, kun ei tuosta ulkona istumisesta tunnu enää oikein apua olevan.

Klo. 5.30  Harkitsen vakavasti ambulanssin soittamista. Aivan järkyttävän kuuloista tuo pojan hengitys!

Klo. 5.45  Alkaa vissiin nyt vasta vaikuttaa tuo höyry. Hengitys helpottunut ja yskäkin sellaista suht normaalia, limaista yskää eikä pelkkää tuhinaa. Lämpökin tippunut mukavasti.

Näin meni meidän yö. Nyt tuntuu aika rauhalliselta, kuumekkin pysynyt alle neljänkympin. 

Ihmettelen kyllä, jos ei minulle vatsahaava iske sen kahvimäärän jälkeen, mitä viime yönä tuli vejettyä.

Unesta ja paskasta tehty

Merja

Tässä Pieni potilaamme