Bensan ja wunderbaumin käryisiä muistoja
Mikä on sinun ensimmäinen auto-muistosi? Tai yleensäkään ajoneuvoihin liittyvä muisto?
Minä en kyllä tarkkaan muista. Mutta olen aina nauttinut matkoista eri kulkuneuvoilla. Oli mukava kulkea isän mukana työreissuilla pitkin poikin eteläisempää Suomea. Ja kun käytiin sukuloimassa. Jopa matka Tirvalta Voikkaalle oli aina yhtä suuri seikkailu. Joka kerta toivottiin veljien kanssa sormet ristissä, että siinä yhdessä kohtaa menisi juna.
Nalle-vaari ajelutteli mopolla. Se oli mahtavaa! Nalle haisi aina tupakalle, hielle, öljylle ja kaljalle, mutta se ei voinut vähempää kiinnostaa. Ja vieläkään tuo haju yhdistelmä ei saa minussa puistatusta aikaan. Melkeinpä tulee turvallinen olo. Terveisiä vaan sinne pilvenreunalla Nalle, teit pienen tytön monet kerrat onnelliseksi. <3
Kylällä kaupassa käynti oli aina hyvä hetki päästä juttelemaan äidin kanssa kahden kesken. Seitsemän kilometriä sivuunsa, oli juuri sopiva matka käydä läpi heppoja, poikia, kuukautisia ja tyllerön kotkotuksia. Tupakointikin tuli tunnustettua yhdellä kauppareissulla. Kerran muuten menomatkalla tippui Ladasta pakoputki matkan varrelle. Miten voi autosta lähtä niin kova ääni? Korvat oli lukossa varmaan kaksi viikkoa…
Muistan kun Pietu-sedällä oli joskus Saab. Ja sen kun talvella istuin kyydissä. Ei tarvinnut turvavöitä, penkkiin kyllä jäätyi kiinni…
Jossain vaiheessa sain mopon, pappa-Tunturin. Sellaisen samanlaisen, kuin Pekko Aikamiespojalla. Oli hienoa päästä kulkemaan vähän pidempiäkin matkoja yksin. Tai kaksin. Mutta ylämäessä takana istuvan piti hypätä pois ja työntää. Ja alamäessä piti olla tarkkana, ettei heitä ketjuja. Mutta kivaa oli! Kyykoskella käytiin poikien kanssa juomassa kiljua, paistamassa hiillosperunoita ja polttamassa tupakkia. Jaakolla oli kerra Norttia, se oli hurjaa.
Kaikennäköisiä vehkeitä on tullut ajeltua Ladasta Jaguariin. Toiset ovat rakkaampia kuin toiset, vaikka koneita ovatkin. Nappisilmä Ladalla on aina paikka sydämessäni. Ja Volvoa muistelen myös lämmöllä. Ja pikkuprinsessa-pösökin oli aika ihku, vaikka taustapeili tippuikin sillä hetkellä, kun ensi kertaa liikkeelle lähdettiin.
Tämän muistelon sai aikaseksi isosetä Ramin vanha Skoda, jolla olen nyt päässyt ajelemaan. Setä asustelee Australiassa, mutta on aina kesäisin tullut Suomeen. Se oli kevään kohokohta jo lapsena, kun kuuli tutun pörinän ja punainen Tsekin ihme kurvasi pihaan. Autosta nousi Ben Matlock-tyyppinen jäärä ruutupaidassaan, Belmont huulessa virnuillen. Hyvin hoppa hyrrää vieläkin, enkä ole raaskinut edes tuhkista tyhjentää. Jotenkin ne pelmontin töpöt vaan kuuluu sinne.
Muistoihin upoten,
Merja
