Vihaa ja raivoa

Sattuipa viime viikolla:

Poikkesimme kotimatkalla Abc-asemalla käydäksemme kaupassa. Parkit olivat täynnä, joten ajoin ilma/vesi pisteen viereen. Jätin tilaa useammallekin autolle, jos joku ilmaa tai vettä tarvitsee. Menimme Junnun kanssa takaisin autolle odottelemaan tytär M:ää, joka kävi vielä vessassa. Viereemme kaartoi (Ei siihen i/v puolelle, vaan toiselle) auto, jossa oli vanhempi pariskunta. Papparainen nousi autosta huutaen ja karjuen: ”V*ttu p*rkele s**tana, tämä mikään parkkipaikka ole!” Ja kaikkea muuta samantyylistä. Repi sitä ilmaletkua siinä huutaen ja mölisten. Olin niin ällistynyt tällaisesta käytöksestä, etten osannut oikein mitään sanoakkaan! Eipä siihen väliin kyllä olisi ehtinyt mitään tokaistakkaan, niin tiuhaan tahtiin solvauksia satoi. M:kin hiippaili autolle, ihmetellen kovasti mikä sitä pappaa vaivaa. Lähtiessämme kuulemma irvisteli vielä peräänkin.

Mikä ihme ihmisiä vaivaa? Kaikkialla niin paljon vihaisia ihmisiä. Ja tuntuu että sitä aggressiivista käytöstä oikein yllytetään tässä yhteiskunnassa. Mutta eihän tuollainen johda mihinkään! Loppujen lopuksi kaikilla on paska olla. Luulen, ettei sillä papparaisellakaan ainakaan yhtään parempi olo tuosta tullut. 

Vai onko niin, että ihmiset pullottavat sitä pahaa oloaan niin pitkään, että kaikki pahuus sitten tömähtää ulos vaikkapa huoltoaseman pihassa? En siitäkään yllättyisi, kun vaaditaan että kaiken pitäisi olla niin pirun täydellistä ja ihanaa. 

Juu, olen itsekin aika äkkipikainen, ja perkeleet lentelee turhankin usein. Mutta en hyökkää ihmistä vastaan tuolla lailla. Se oli suoranaista vihaa, pelottavaa raivoa. Ja tuotahan näkee joka puolella.

Mihin on unohtuneet käytöstavat? Ihan perusjutut? Jos joku vaivaa, siitä voi kysyä ihan normaali äänensävylläkin. Siinä tapauksessa voisi iloisesti yllättyäkin. 

Mutta nyt minun täytyy lähteä töihin, eläkää sovussa!

– Merja